Viime aikoina olen pohtinut paljon onnellisuutta. Mitä onnellisuus ylipäätään on ja miten sen voisi saavuttaa? Onko se edes saavutettavissa vai elättelemmekö ikuisesti unelmaa onnellisuudesta ilman, että se konkretisoituu millään tavalla elämässämme? Onnellisuus on aihe, josta voisi kirjoittaa kirjan toisensa jälkeen, mutta itse pyrin kirjan kirjoittamisen sijasta avaamaan hieman omia pohdintojani onnellisuudesta. Onko se vain unelmaa ja utopiaa vai onko onnellisuus saavutettavissa?
Mitä onnellisuus on?
Niin, mitä onnellisuus on? Onnellisuudesta puhutaan paljon, mutta kuinka vaikeaa sitä onkaan määritellä tyhjentävästi. Kertoa kohta kohdalta, mitä onnellisuudella tarkoitetaan ja tämän listan jälkeen tarkastaa olenko itse onnellinen juuri nyt.
Onnellisuutta on kuvattu tunteena elämän merkityksellisyydestä. Onnellisuuden on mainittu olevan päämäärän sijaan itse matka (Thich Nhat Hanh). Usein myös todetaan, ettei menestys tuo onnea. Moni on maininnut, ettei rahakaan tee onnelliseksi, vaikka elämää helpottaakin.
Itseni kaltainen suorittaja ja listojen rakastaja olisi repinyt vielä jokunen aika sitten hiuksia päästään, sillä voi kuinka paljon helpompaa olisikaan käydä vain läpi listaa kohta kohdalta ja katsoa, missä olen itse menossa. Kuinka paljon helpompaa olisi katsoa täyttääkö oma elämäni tietyt määritelmät, joiden pohjalta voisin kertoa olenko onnellinen vai en. Onnellisuus ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä, vaikka kuinka toivoisimme.
Jotain suurta ja merkityksellistä?
Toisaalta taas on helppo pohtia onnellisuutta ilman jonkun ulkopuolisen määrittelemiä määreitä. Olen kokenut valtavaa onnellisuutta jokaisen lapseni syntymän kohdalla. Olen kokenut valtavaa onnellisuutta mennessäni naimisiin puolisoni kanssa sekä tietenkin tämän yhteisen elämämme aikana.
Olen kokenut olevani onnellinen matkustaessani eri puolilla maailmaa. Pakahduttavia onnellisuuden hetkiä seistessäni Queenstownin vuorilla Uudessa-Seelannissa. Onnellisuutta Färsaarilla Atlantin rannalla tanssiessani, seistessäni tuulen ja tuiverruksen keskellä Azorien korkeimmalla huipulla tai juostessani iltalenkkiä meren rannalla Galwayssä, Irlannissa, vain muutamia mainitakseni.
Mutta jos onnellisuuteni on kiinni siitä, että elämässäni tapahtuu aina jotain suurta ja erityistä, on onnellisuuteni hieman heikoissa kantimissa. (Tästä aiheesta kirjoitin viikko sitten pohtiessani sosiaalisen median käyttöä.)En voi matkustaa jatkuvasti, sillä jo nykyinen tilanne maailmassa hankaloittaa sitä. Joskus tilin saldo saattaa olla esteenä, ettei matkalle niin vain lähdetä. Eikä vähäisimpänä ole myöskään se, mitä jatkuva lentäminen tekee maapallollemme.
Tämä vuosi 2020 onkin ollut erilainen. Minulle ei ole koskaan ollut ongelma matkustaa ihan vain kotimaassa, sillä olen sitä mieltä, että Suomi on kaunis maa, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa eikä täältä oikeasti tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Tänä vuonna meidänkin kesälomareissumme suuntautui kotimaahan viettäessämme viikon Kuusamossa. Minun ei todellakaan tarvitse matkustaa toiselle puolelle maapalloa, sillä aivan yhtä paljon koin onnellisuutta seistessäni Konttaisen huipulla tai ihaillessani Pähkänäkalliolta avautuvaa (Suomen kauneimmaksi kehuttua) maisemaa.
Elämän pienet hetket
Voiko onnellisuuteni olla kiinni matkustamisesta (edes täällä kotimaassa), jatkuvista uusista kokemuksista tai suurista tapahtumista elämässä? Niinpä, eihän se olekaan, sillä silloinkin se olisi aika heikoissa kantimissa. Aina pitäisi nähdä, kokea, tehdä tai saavuttaa jotain erityistä.
Onnellisuus on todellisuudessa asenteemme elämää kohtaan. Tästä myös Eeva Kolu kirjoitti kirjassaan Korkeintaan vähän väsynyt. Onnellisuus on todellisuudessa se asenne, jolla kohtaamme arkemme kaikkine sävyineen. Tämä oli yksi sysäys sille, miksi tänä vuonna aloin itse kirjoittaa kuukausittaisen koosteen kuukauden parhaista asioista, sillä liian usein kaikki ne niin sanotut pienet asiat unohtuvat, vaikka ne ovat todellisuudessa niitä asioita, jotka tekevät arjestamme ja elämästämme sen, mitä se on. Tammikuussa kirjoitin oodin tavalliselle arjelle, sillä sellaisen koin sen ansainneen. Arki on se, missä onnellisuutemme mitataan ja määritellään.
En ehkä ole kokenut aina pakahduttavaa onnellisuutta lokakuun vesisateiden keskellä, mutta rehellisyyden nimissä olen kyllä kokenut suurta onnellisuutta jopa vesisateiden keskellä lenkkeillessäni. Olen ollut onnellinen pyöräillessäni niin, että kura roiskuu, mutta aivan yhtä lailla olen kokenut onnellisuutta istuessani kirjan kanssa sohvan nurkassa. Olen ollut pakahduttavan onnellinen viettäessäni aikaa perheeni kanssa, vaikka välillä sama sakki saakin hermot kiristymään. Se, että toisen pärstäkerroin saa joskus ärsyyntymään, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi saman tyypin kanssa myös todella onnellinen.
Elämä on arkea kaikkine sävyineen ja se sisältää tunteita ja kokemuksia laidasta laitaan. Kenenkään elämä ei ole yhtä vaaleanpunaista onnellisuutta, ei kenenkään. Jos joku väittää muuta, niin kyseenalaistan tämän väitteen. Elämässä tulee tietenkin (toivottavasti usein) niitä hetkiä, kun kokee järisyttävää onnellisuutta, joka tuntuu kaikkialla. Mutta sitäkin enemmän onnellisuus on niitä elämän näennäisesti pieniä asioita, jotka pitää vain oppia näkemään.
Unelma onnellisuudesta
Jos elämässä hakee vain hypersuperkokemuksia ja onnellisuus liittyy vain johonkin suureen ja erityiseen, saattaa onnellisuus jäädä vain unelmaksi. Siitä tulee asia, jota ei ehkä saavutakaan koskaan. Tai vaikka saavuttaisi, se ei enää tunnukaan miltään.
Onnellisuus ei ole vain unelmointia. Se ei ole sitten kun -elämää. Ollakseen onnellinen ei tarvitse muhkeaa pankkitiliä, suurta omaisuutta, mainetta, kunniaa, menestystä tai superhyperekstraupeita juttuja. Vaikkakin, myös nämä voivat tehdä onnelliseksi.
Kuitenkin tärkeintä olisi löytää onni ja onnellisuus sieltä oman arjen keskeltä. Onnellisuus voi tänään rakentua siitä, että puoliso antoi tänään minun nukkua pidempään tai keitti aamupuuron. Onnellisuus voi syntyä siitä, että lapsi halaa edes pikaisesti. Onnellisuus voi löytyä siitä, että vesisateen sijaan tänään on paistanut aurinko. Onnellisuus voi syntyä kiitollisuudesta elämää kohtaan, siitä, että moni asia elämässä on hyvin. Onnellisuus on myös sitä, että vastoinkäymisten keskelläkin ymmärtää sen, ettei niiden tarvitse haalentaa onnellisuutta. Vaikeudet ja haasteet eivät tarkoita sitä, etteikö elämässä kuitenkin voisi olla pohjimmiltaan onnellinen.
Älä enää elättele mielessäsi unelmaa onnellisuudesta, vaan löydä onnellisuus arjen keskeltä. Elä itsesi näköistä elämää ja löydä kaikki se suuri ja merkityksellinen elämääsi siitä arjesta ja ympäristöstä, jossa elät. Onnellisuuden ei tarvitse olla ydinfysiikkaa tai rakettitiedettä, vaan osa perusarkeamme, sellaisena kuin sitä elämme.