Aikaisemmissa mielikuvitusta käsittelevissä teksteissä olen käsitellyt mielikuvitusta ensin yleisellä tasolla ja tämän jälkeen raotin hieman ovea omaan mielikuvitusmaailmaani ja kuinka se muodostui voimavaraksi elämässäni. Tässä mielikuvitusta käsittelevän sarjan kolmannessa osassa käsittelen mielikuvitusta ennen kaikkea kirjoittamisen näkökulmasta, onhan se itselleni läheisin ja rakkain tapa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta.
Suuri tuntematon
Jos minun pitäisi kuvailla mielikuvituksen käyttöä kertoisin sen olevan kuin suuri tuntematon edessämme. Tarkemmin ajateltuna tuosta suureen tuntemattomaan hyppäämisestä taitaa olla kyse myös kirjoittamisessa sillä kirjoittaminen on jotain sellaista, mitä ei voi hallita. Tai ehkä voi, mutta silloin jää jokin sulku pidättelemään luovuuden virtoja.
Kirjoittamisesta
Väittäisin, että mielikuvitus on kirjoittajan työkalu ja se vaatii myös harjoittelua. Kehonrakentaja viettää tuntikausia kuntosalilla harjoittamassa lihaksiaan ja niin myös kirjoittajan tulisi harjoittaa omaa mielikuvitustaan jotta se kasvaisi ja kehittyisi entistä rikkaammaksi.
Esimerkiksi Opettaja-tv -sivustolla todetaan, että luovassa kirjoittamisessa korostuvat mielikuvitus ja kirjoittajan oma sisäinen maailma. Ilman mielikuvitusta ei siis ole luovaa kirjoittamista. Samaa ajattelee myös Stephen King todetessaan kirjassaan Kirjoittamisesta, että ilman sydäntä ja mielikuvitusta fiktion maailma olisi aika kurja paikka. Hän heittää ilmoille myös ajatuksen, että ilman mielikuvitusta koko fiktion maailmaa ei ehkä olisi edes olemassa.
Mielikuvituksen maailma
Miksi kirjailija sitten ryhtyy kirjoittamaan? Siihen Kingillä on vastaus valmiina: “Kirjoittaessahan me haluamme nimenomaan päästä muusta maailmasta eroon — Kirjoittaessa me luomme omia uusia maailmoja.”. Kingin näkemys siis on se, että kirjoittaja haluaa päästä välillä todellisuudesta, eroon. Ehkä kirjailija myös käsittelee kirjoittaessaan omaa sisäistä maailmaansa, tiedosti sen tai ei. Tätä ajatusta tukee myös sivistyssanakirjan kuvaus mielikuvituksesta: “Kuvittelukyky. Kyky tuottaa (todellisuutta vastaamattomia) mielikuvia ja uudenlaisia kokonaisuuksia aiempien kokemusten aineksista.”
Stephen King oli seitsemänvuotias löytäessään mielikuvituksen maailman kirjoittamisessaan. Hän kuvaa tuota hetkeä seuraavasti: “Muistan, että se ajatus täytti minut suunnattomalla mahdollisuuksien tunteella, kuin minut olisi ohjattu isoon rakennukseen, jossa on valtavasti suljettuja ovia, ja kuin olisin saanut luvan avata niitä vapaasti. Ovia oli enemmän kuin yksi ihminen ehtisi koko elämässään avata, minä ajattelin silloin ( ja ajattelen vieläkin)”. Ehkä tässä on yksi syy Kingin valtavalle menestykselle ja kirjoittamistahdille. Jokaisen kirjansa kohdalla hän on valmis testaamaan mielikuvituksensa rajoja ja mihin asti hän sillä kertaa päätyy.
Eikö jokainen kirjoittaja loppupeleissä hae tätä kirjoittamisellaan? Sitä oivallusta, mitä mielikuvitus ja kirjoittaminen yhdessä saavat aikaan. Vain toinen kirjoittava henkilö voi tietää sen tunteen kun tutustuu vähitellen luomaansa fiktiiviseen henkilöön ja kuinka lopulta näistä henkilöhahmoista tulee itselleen niin läheisiä, että tuntuvat jo oikeilta, lihaa ja verta olevilta ihmisiltä. Ja siinä vain suppea esimerkki kirjoittajan mielikuvituksesta.
[Teksti on katkelma esseestäni ´Mielikuvituksesta´. Se on julkaistu aikaisemmin Työväen Akatemian kirjoittajaopiskelijoiden antologiassa Kaleidoskooppi (2012).]
Lopuksi
Yllä olevan tekstin kirjoittamisesta on kulunut jo paljon aikaa, mutta allekirjoitan edelleen kaiken tuon, mitä olen kirjoittanut. Nyt monta kirjoitusprojektia myöhemmin tunnistan edelleen aivan yhtä vahvasti tuon kaiken; kuinka mielikuvitukseni luoma maailma herää henkiin, kuinka kirjoittamista henkilöhahmoista tulee hetkeksi aikaa kuin lihaa ja verta olevia ihmisiä, joiden kanssa kuljen tietyn ajanjakson elämästäni. Olen myös edelleen sitä mieltä, että aivan jokainen kirjoittaa tekstiinsä myös jotain itsestään; joskus tiedostaen, useammin tiedostamattaan.
Voi olla, että olen liian usein pysytellyt tutuilla ja turvallisilla vesillä sen sijaan, että olisin lähtenyt testaamaan oman mielikuvitukseni rajoja, kuten Stephen King mainitsee tehneen. Minun ei tietenkään tarvitse lähteä vertailemaan itseäni maailmankuuluun kirjailijaan tai kehenkään muuhunkaan, mutta toisaalta voin kuitenkin inspiroitua muiden tekemisistä ja kirjoittamista teksteistä ja lähteä vähän kerrallaan kokeilemaan, missä menevät mielikuvitukseni rajat tällä kertaa!
Sarjan aikaisemmat tekstit: