Olemisen (sietämätön) keveys. Mitä se tarkoittaa? Tässä tekstissä kirjoitan hieman siitä, miksi on tärkeää joskus vain olla ja miksi lepo on niin tärkeää meille ihmisille. Armoton suorittajakin pääsee kyllä olemisen makuun, kunhan vain antaa sille edes mahdollisuuden.
Heinäkuussa kirjoitin siitä, kuinka olen opetellut olemaan. Nyt muutaman kuukauden jälkeen on hyvä tehdä pieni kurkistus siihen, missä määrin opit ovat jääneet arkeeni, kun syksy toi tullessaan paljon uutta myös työrintamalla.
Voiko sitä vain olla?
Näin miltei nelikymppisenä ja jo hieman vanhempien lasten äitinä on luontevaa tehdä töitä, eikä ajatus kotirouvana olosta houkuttele itseäni. Oleminenhan ei tarkoita sitä, ettenkö voisi tehdä töitä, vaan sitä, miten ylipäätään käytän aikaani. Jos elämä ja arki menevät pelkäksi suorittamiseksi ja eteenpäin paahtamiseksi, kuten itselleni kävi, on syytä välillä pysähtyä ja hengähtää hieman. Joskus on tärkeää myös opetella ihan vain olemaan.
Lomalla tavoitteenani oli, varsinkin tänä kesänä, ihan vain olla. Olin itsekin ehkä hieman yllättynyt, sillä onnistuin tässä itse asiassa hyvin. Alkuhankaluuksien jälkeen oli aina vain helpompaa tarttua kirjaan tai vain lojua jossain, kuin tehdä vaikka pihatöitä. Lopulta en edes kokenut tästä huonoa omaatuntoa, mikä on huomattavaa sekin. Jollekin toiselle täysi tekemättömyys saattaa olla stressaavaa, mutta ainakin itselleni hieman erilaisen ja raskaahkon (korona)kevään jälkeen kesäloman pituinen täysi rentoutuminen tuli enemmän kuin tarpeeseen.
Miksi on tärkeää myös vain olla?
Meillä jokaisella on omanlaisemme arki ja sen mukanaan tuomat haasteet. Meistä kukin on myös oma persoonansa ja tarpeemme ovat täysin yksilöllisiä. Se levon ja olemisen määrä, jonka minä tarvitsen ei välttämättä ole sama kuin sinulla, ja sama toisinpäin.
Meistä kukaan ei kuitenkaan ole robotti, joka kulkee eteenpäin aamusta iltaan ja illasta aamuun suorittaen ja tehden, vaan fyysisinä ihmisinä tarvitsemme lepoa, se on kiistaton tosiasia. Vaikka ihmisen keho ja mieli saattavat kestää (yllättävän) paljon, tulee niilläkin kuitenkin jossain vaiheessa rajat vastaan.
On siis tärkeää osata myös vain olla. Hellittää hieman. Antaa keholle ja mielelle aikaa hengähtää. Itselleni kesäloman mittainen oleminen opetti sen, että vähemmän on enemmän. Ymmärsin taas ei-sanan merkityksen ja olen sitä pyrkinyt käyttämäänkin. Olen huolehtinut omasta jaksamisestani paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Olen liikkunut sen verran kuin on tuntunut hyvältä ja olen myös opetellut kuuntelemaan itseäni ja sitä, mitä todella tarvitsen. Joskus se on ollut juoksu- tai pyörälenkki, joskus taas pieni venyttely olohuoneessa. Tasapuolisesti se on ollut myös sohvalla lojumista tekemättä yhtään mitään järkevää tai hyödyllistä.
Levon merkitys
Liikuntaa harrastaessa lepo on ensisijaisen tärkeää palautumiselle ja kehittymiselle. (Aiheesta voit lukea lisää täältä.) Jos painamme treeneistä toiseen antamatta keholle aikaa palautua rasituksesta seuraukset ovat pysäyttävät. Jossain vaiheessa kroppa vain tekee tenän ja ottaa sen levon, jonka se tarvitsee, tavalla tai toisella.
Liian usein unohdamme, että sama pätee kuitenkin myös henkiseen puoleen. Kyse ei siis ole vain fyysisestä rasituksesta. Rentoutuminen palauttaa voimia niin fyysisesti kuin henkisestikin. (Aiheesta lisää täältä.) Lepo ja joutenolo on myös mainittu keinoiksi lievittää stressiä, joten aivan pienestä asiasta ei ole kyse.
Itse olen oppinut levon merkityksen kantapään kautta. Olen aina nauttinut tekemisestä ja siitä, että olen monessa mukana, mutta oli pysäyttävää huomata, että jopa minulla on omat rajani, joiden yli mentäessä tulee täysi stoppi. Poltin itseni loppuun ohittaessani täysin olemisen ja levon merkityksen. Olen selkeästi hieman kovapäinen, sillä tämän jälkeen päädyin saamaan itseni vielä ylikuntoon harrastamalla intohimoisesti liikuntaa, unohtaen samalla lepopäivien merkityksen.
Jo useamman vuoden ajan olen onneksi kulkenut kultaista keskitietä pitkin, mikä on mahdollistanut sen, että voimavarani ovat olleet riittävät jaksaakseni hyvin. Silti tämä kesä tuli itselleni tarpeeseen ja kääntelin muutaman elämäni palikan ylösalaisin ja tein pieniä siivousoperaatioita monen asian suhteen. Ymmärsin taas hieman syvemmin ja paremmin sen, kuinka tärkeää on ottaa aikaa levolle ja osata myös vain olla tekemättä yhtään mitään.
Olemisen sietämätön keveys
Itselläni levon ja pelkän olemisen merkityksen ymmärtämiseen meni todella pitkä aika, mutta tällä hetkellä koen vähitellen olevani siinä pisteessä, että elämääni voisi jossain määrin kuvata myös määritelmä olemisen sietämätön keveys. Ei niin, että olisin millään tavalla mallioppilas tällä saralla, mutta verrattaessa muutaman vuoden takaiseen itseeni, se tuntuu jopa omiin korviinikin uskottavalta.
Loppujen lopuksi yksinkertaiset ohjeeni ovat, että olemisen sietämättömän keveyden löytää vain kokeilemalla. Olemaan oppii yksinkertaisesti vain olemalla. Siihen ei oikoteitä taida löytyä. Uskallan kuitenkin väittää, että levosta ja silkasta olemisesta voi tulla myös voimavara elämään, josta voi myös ammentaa paljon elämän eri osa-alueille. Kannattaa kokeilla!
Näistä asioista puhun myös luennoillani, joten jos aihe kiinnostaa enemmän, ota yhteyttä!