Luonto on minua lähellä konkreettisestikin, mutta ennen kaikkea se on lähellä sydäntäni. Siksi haluan kirjoittaa jotain luonnon merkityksestä omassa elämässäni.
Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että asumme pienessä kaupungissa, sen syrjäkylällä, kutakuinkin peltojen keskellä maalla. Minun ei tarvitse tehdä muuta kuin vetää lenkkarit jalkaan, sillä luonto odottaa aivan nurkan takana. Muutamassa minuutissa olen jo istumassa joen rannalla laiturilla. Peltojen keskelle kävelen alle kymmenessä minuutissa. Kunnon metsäalueille pääsemiseksi tarvitsee nähdä hieman enemmän vaivaa, mutta kävellen olen sielläkin kahdessakymmenessä minuutissa.
Vaikka tasaisin väliajoin tarvitsenkin pieniä piipahduksia kaupungin vilinässä, on luonto kuitenkin se, jolla on todella suuri merkitys elämälleni ja luovuudelleni. Luonto on se, joka saa akut latautumaan ja luovuuden heräämään. Tämän lisäksi luonnossa oleminen selkiyttää ajatuksiani, tyhjää tarvittaessa pääni ja ennen kaikkea lievittää stressiä ja saa rentoutumaan.
Ajatusten selkiyttäminen
Itselleni liikunta ja ennen kaikkea luonnossa oleminen ovat olleet, ja ovat edelleen todella tärkeitä luovuuteni kannalta. Erityisen merkitykselliseksi ne ovat muodostuneet siinä vaiheessa, kun kohtaan haasteita ja tuntuu, ettei mistään tule mitään.
Kirjoittamisen aineopintojen loppuvaiheessa työstin lopputyönäni runokokoelmaa (josta iso osa päätyi 2017 ilmestyneeseen runokokoelmaani). Aluksi istuin kotona pöydän ääressä tai lattialla, missä milloinkin. Mutta jossain vaiheessa keksin käyttää liikkumista ja luontoa osana työskentelyäni. Kävelin siis runojeni haastavia kohtia auki, työstin ontuvat säkeet kävellen, löysin kehon liikkeen kautta sitä, mikä oli vielä puuttunut.
Kirjoittamani monologit kirjoitin, jos en nyt ihan helposti, mutta kuitenkin perinteisesti, tietokoneen ääressä istuen. Sen sijaan hypätessäni ohjaajan saappaisiin olin uusien haasteiden edessä ja muistan rämpineeni metsässä, joen varren ryteiköissä ja kiipeilleeni rantakivillä työstäessäni ohjaukseen liittyviä haasteita; kohtia, joita en ollut vielä saanut toimimaan. Muistan edelleen kaikki ne turhautumisen tunteet, oman epävarmuuteni, mutta myös sen, kuinka kerta toisensa jälkeen kaikki tuo rämpiminen kannatti ja ohjaukseni eteni kiitettyyn lopputulokseen asti.
Aina välillä ajatuksissani pyörivät kaikki kymmenen eri asiaa. Kun oma työpaletti koostuu monesta eri osa-alueesta vaatii se välillä hieman järjestelemistä, ennen kaikkia oman pääni sisällä. Siinä vaiheessa kun tuntuu, että ajatukseni ovat pelkkää sekamelskaa enkä saa enää yhdestäkään langanpäästä kiinni, tiedän, mitä tehdä seuraavaksi. On aika vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos. Joskus riittää kävely tässä lähiympäristössä. Lenkki peltojen ja pienten metsäteiden keskellä. Joskus ajan autolla läheiseen kansallispuistoon ja kierrän muutaman kilometrin pituisen lenkin pitkospuita pitkin, nauttien luonnosta ja hiljaisuudesta.
Pään tyhjääminen
Joskus on kuitenkin tarpeen saada lepoa myös aivoille. On tarpeen olla ajattelematta oikeastaan yhtään mitään ja tyhjätä ajatukset aivan kaikesta mahdollisesta. Joskus on tarpeen olla työstämättä ajatuksissaan yhtään mitään. Ja ainakaan itselleni tämä ei ole aina ihan helppoa.
Lomamme Kuusamossa oli minulle tällainen täydellinen lepo kaikesta. Patikoimme melkein joka päivä jossain. Hakeuduimme metsään, kiipesimme korkeammalle jos vain oli mahdollista, ihailimme luonnon moninaisuutta ja kauneutta. Tuolloin kirjoitin: Metsä on paikka, jossa rentoudun. Hieman fyysistä rasitusta ja pieni väsyminen; siinä on resepti, jolla saan nollattua ajatukseni. Liian usein huomaan aivojeni käyvän jatkuvasti ylikierroksilla, siksi onkin niin rentouttavaa huomata, että pystyn myös muuhunkin. Elämään hetkessä esimerkiksi.
Luonnon keskellä huomaan kierrosteni laskevan vähitellen. Huomaan eläväni enemmän vain siinä hetkessä. Pohdin vain seuraavaa evästaukoa tai mitä reittiä pitkin kapuan seuraavan kukkulan laelle. Siinä on kaltaiselleni ajatustyöläiselle lepoa ja rentoutumista. (Tästä kaikesta kirjoitin paljon myös kesäkuun pahaita paloja listatessani.)
Kuten Kuusamossa huomasin ja tekstissäkin kirjoitin, fyysinen rasitus yhdistettynä luontoon on itselleni toimivin resepti pään tyhjäämiseen. Joskus pelkkä leppoisa kävely ei riitä, vaan tarvitaan käyttöön hieman järeämpiä keinoja. Niissä hetkissä juoksen aluksi itseni väsyksiin tai poljen pyörällä kroppani maitohapoille; vasta sitten ajatukseni alkavat hellittää ja tunnen kuinka alan rentoutua myös mielen tasolla.
Stressin lievittäminen / rentoutuminen
Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä on luonnon merkitys rentoutumiselle ja stressin lievittymiselle. En tarvitse kuin pienen kävelyhetken metsätietä pitkin ja huomaan kuinka stressini hiipuu ja tunnen itseni rennommaksi. Kyse ei ole pelkästään omasta subjektiivisesta kokemustani, vaan luonnon merkitystä stressin vähentäjänä on tutkittu jo jonkun aikaa. Tässä muutamia poimintoja lukemistani artikkeleista.
LUKE:n eli luonnonvarakeskuksen artikkelissa todetaan, että “Luonnossa oleskelu ja liikkuminen lisäävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Luonto auttaa palautumaan stressistä ja unohtamaan arjen huolet sekä parantaa mielialaa. Vaikutukset ilmenevät muun muassa verenpaineen alenemisena ja sydämensykkeen tasoittumisena.” (Artikkeliin pääset tästä.)
Duodecim-lehdessä taas mainitaan, että “Luonnossa liikkumisesta ja oleskelusta saadut terveys- ja hyvinvointihyödyt ovat monen osatekijän summa. Ulkoilijan kannalta keskeinen hyöty on stressitilanteista palautuminen luonnossa. Toinen merkittävä mekanismi ovat liikunnan aikaan saamat hyödyt. Ulkoilu luonnossa parantaa mielialaa, koettua terveyttä ja kuntoa sekä auttaa irtautumaan arjesta ja parantaa esimerkiksi itsetuntoa. (Artikkeliin pääset tästä.)
Luonnon terveysvaikutuksista on mainittu erityisesti, että viheralueet miellyttävät ollessamme henkisesti väsyneitä, kohentavat mielialaa, auttavat tarkkaavaisuutta palautumaan ja edistävät suoriutumista keskittymistä vaativista tehtävistä. Tämän lisäksi viheralueet alentavat verenpainetta, sydämen sykettä, lihasjännitystä ja stressihormonin tasoa. (Lisää tietoa täältä.)
Itselleni jo ajatusten selkiyttäminen ja pään tyhjääminen vaikuttavat stressin lieventymiseen ja rentoutumiseen. Huomionarvoista tässä on se, että parhaiten se tapahtuu juuri luonnossa ja liikkuen. Eikä minun tarvitse aina mennä metsään, veden ääressä ajan viettäminen toimii myös hyvänä tapana rentoutua. Ehkä parhaiten huomaan rentoutuvani meren rannalla tai kuohuavaa koskea ihaillen, mutta järvi- ja jokimaisemat toimivat yhtä lailla. Olenkin kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse kävellä kuin muutama hassu minuutti ja olen jo joen varressa, voin istahtaa laiturille tai kivelle ja antaa sykkeeni hidastua hieman ja ajatusteni rauhoittua sen myötä.
Luonto ympärillämme
Vaikka olenkin lapsesta lähtien viihtynyt metsissä ja luonnon keskellä, on luonnon merkitys kasvanut vuosien myötä. Nyt mukaan on ehkä tullut juuri tämä hyvinvointia edistävä aspekti, jonka merkitys on korostunut kuluneiden vuosien aikana. Onneksi olen viimein tajunnut luonnon merkityksen hyvinvoinnilleni myös konkreettisella tasolla. Itselleni ei riitä se, että joku asiantuntija on jotain mieltä tai tutkimus osoittaa jotain aiheesta. Omalla kohdallani sen pitää aina lähteä omasta itsestä käsin ja nähdä, mikä merkitys esimerkiksi juuri luonnolla itselleni on.
Onneksi kyse ei tarvitse olla kymmenien kilometrien tai monen päivän pituisista vaelluksista erämaan keskellä, vaan luonto löytyy aivan läheltä eikä aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Usein luonto on lähempänä meitä kuin muistammekaan.
P.S. Luonnon hyvinvointivaikutuksia käsitteleviä tutkimuksia löydät täältä, jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän.