Mielikuvituksella on ollut aina suuri merkitys omassa elämässäni. Tämä on yksi syy sille, miksi puhun ja kirjoitan mielikuvituksesta mielelläni ja mahdollisimman paljon. Mielikuvitus on ollut itselleni suuri voimavara ja uskon, että kykyni eläytyä on suurimmaksi osaksi hyvän mielikuvitukseni ansiota. Mielikuvitus on aiheena hyvin laaja enkä edes pyri mahduttamaan yhteen tekstiin kaikkia ajatuksiani. Tämä olkoon alustus aiheeseen; pieni pintaraapaisu, jonka pohjalta on hyvä jatkaa eteenpäin. (Kuten otsikosta näkyy, tämä on otsikoitu ytimekkäästi Mielikuvituksesta, osa I. On siis odotettavissa, että teksti saa jatkoa useammankin tekstin verran.)
Mitä mielikuvitus on?
On helppoa puhua ja kirjoittaa mielikuvituksesta yleismaailmallisesti, mutta mitä mielikuvituksella ylipäänsä tarkoitetaan?
Synonyymeiksi mielikuvitukselle on määritelty kuvittelu, mielikuva ja ajatus. Tarkempana määritelmänä mainitaan, että mielikuvitus on kykyä tuottaa todellisuutta vastaamattomia mielikuvia. Tieteen termipankissa taas mielikuvituksesta mainitaan, että Aristoteleen mukaan mielikuvitus on sisäisen aistin tuottama kuva ulkoisesta oliosta. Toisena määritelmänä on mainittu kyky käsitellä toteutumattomia mahdollisuuksia.
Mielikuvitus ei tarkoita suoraan uuden keksimistä, mutta hyvä mielikuvitus on suurena apuna silloin, kun uusille ideoille on tarvetta. Viimeisin määritelmä, eli kyky käsitellä toteutumattomia mahdollisuuksia on kieltämättä houkutteleva ja ajatuksia herättävä; sitäkin mielikuvitus eittämättä on.
Ehkä tutuin ja selkein määritelmistä kuitenkin on se, että mielikuvitus on kykyä tuottaa todellisuutta vastaamattomia mielikuvia. Tämä on se, jonka liitän ensisijaisesti luovuuteen ja luovaan työhön. Mielikuvitus kykynä luoda uusia mielikuvia on tärkeää fiktion kirjoittamisessa, kuvataiteissa ja tanssissa, muutaman mainitakseni.
Lasten mielikuvitus – missä mennään?
Lokakuun puolessa välissä käynnistyivät Sastamalan kulttuuriviikot. Kulttuuriviikoilla oli lapsille ja nuorille suunnattua toimintaa, jota järjestettiin ikäluokittain. Itse kiersin kuukauden ajan pitämässä 4.-luokkalaisille sanataidetta. Tämä on antanut minulle hyvän näkökulman (ainakin näin paikallisesti) lasten mielikuvitukseen ja siihen, missä sen suhteen mennään.
Tämä liittyy osittain siihen, että viime aikoina on puhuttu melko paljon siitä, että lasten mielikuvitus on köyhtynyt ja suurimmaksi syylliseksi tähän on tarjottu tietokonepelejä ynnä muita. En nyt lähde ottamaan kantaa peleihin ja pelaamiseen, sillä en näe niitä lähtökohtaisesti suoraan huonona tai vahingoittavana toimintana. Tietenkin kannustan aina mieluummin tarttumaan kirjaan ja lukemaan, mutta en silti lähtisi demonisoimaan kaikkea muuta tekemistä vahingolliseksi.
On totta, että sanataidepajoissakin on vastaan tullut pieniä kohtaamisia pelien kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi lapsen ensimmäinen idea on pohjautunut johonkin tiettyyn peliin ja ajatukset ovat pyörineet sen ympärillä. Kuitenkin tämä peli-puoli on tullut ilmi todella murto-osan kanssa, joten tällä otannalla en väittäisi pelien tappaneen lasten omaa mielikuvitusta. Pienellä ohjaamisella olen kannustanut joko kehittelemään ideaa eteenpäin tai sitten kääntänyt vaivihkaa ajatuksia muuhun suuntaan, ja se on toiminut. Ei tarvita paljoakaan rohkaisua, niin lasten mielikuvitus kyllä herää aina pienen alkukankeuden jälkeen.
Itse asiassa yksi parhaimmista asioista lasten kanssa työskennellessä on se, että heidän mielikuvituksensa lähtee villiin lentoon hyvin nopeasti, kun siihen antaa vain mahdollisuuden. Alussa he saattavat vielä hieman jarrutella, mutta mitä pidemmälle tunti etenee, sitä lennokkaimmiksi jutut yleensä muuttuvat.
Sanataidetuntien aikana olen nauranut vedet silmissä lennokkaille jutuille, olen ihaillut niitä uskomattomia ideoita, joita lapset ovat pajojen aikana saaneet ja olen antanut niin paljon rohkaisevaa palautetta luokalle toisensa jälkeen, enkä ole edes kehunut turhaan.
Aikuiset ja mielikuvitus
Kyse ei ole vain lapsista, vaan mielikuvitus tekee hyvää myös meille aikuisille. Mielikuvitus ei tarkoita vain sitä, että voi kirjoittaa fiktiota tai tehdä taidetta tai muuta vastaavaa. Mielikuvituksen kohdalla voi lähteä liikkeelle jo ihan vain siitä, että mielikuvitus auttaa myös siihen, että on helpompi asettua toisen ihmisen asemaan, pohtia, miltä toisesta tuntuu ja miten asiat vaikuttavat muihin. Ei ihan huonoja asioita meille aikuisillekaan oppia.
(Mielikuvituksesta on kaiken lisäksi paljon hyötyä myös työelämässä. Tätä aihetta käsittelen tarkemmin Mielikuvituksen voima -luennollani.)
Mielikuvitus on aiheena niin laaja, etten edes yritä mahduttaa kaikkea samaan tekstiin. Siksi haluankin kirjoittaa tästä aiheesta useamminkin. Mielikuvitus on aiheena sellainen, joka sytyttää itseni, joten jaan tekstin useampaan osaan. Tämä teksti siis aloittaa sarjan, jossa käsittelen mielikuvitusta ja sen voimaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia.
Toivottavasti mielikuvitus on aiheena sellainen, joka kiinnostaa myös teitä lukijoita! Itse ainakin huomaan aina innostuvani kun tulee puhe mielikuvituksesta. Ehkä se välittyy myös tekstistäni!