Lempeä marraskuu

Lempeä marraskuu
Kuva Robert B. Pixabaystä 

Rakastan syksyä. Syyskuussa luonto kaikissa väreissään on kulta-aikaa, mutta lokakuuta mentäessä syksy alkaa menettää hohtoaan. Ja marraskuu. Se ei ole koskaan ollut lempeä marraskuu miltään suunnalta katsottuna.

Yleensä lokakuussa on ollut jo megalomaaninen kaamosahdistus päällä, joka on vain pahentunut marraskuuhun siirryttäessä. Viimeistään lokakuussa olemme alkaneet harkita reissua jonnekin lämpimään sitten kuitenkin, koska ajatus sateesta ja pimeydestä ajaa halajamaan kohti aurinkoa. On ollut pakko päästä hetkeksi pois.

Mutta tänä vuonna. Tänä vuonna vastassani onkin ollut lempeä marraskuu. Ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun en kaipaa pois joulun tai uudenvuoden aikaan. Tänä vuonna takataskussa ei ole ostettuna matkalippua lämpimään (vaikka tietenkin ajatus auringosta houkuttelee). Tämä on ensimmäinen vuosi aikoihin kun marraskuu on ollut mukavan lempeä, ottanut lempeään syleilyynsä. Marraskuuta on jäljellä enää alle viikko, enkä ole vielä ehtinyt haikailemaan muualle. Ja tämä oli itselleni pienoinen yllätys.

Ajatusten voima

Luin jostain (ihanan tieteellinen lähdeviittaus) National Science -lehden tekemästä tutkimuksesta, jonka johtopäätöksenä oli, että ihmisten ajatuksista 80% on negatiivisia. Kahdeksankymmentä! On uskomatonta, että elämme arkeamme suurimmaksi negatiivisten ajatusten siivittämänä. On jo yleisesti tiedossa, kuinka suuri voima omilla ajatuksillamme on, joten jos negatiivisuuden taso on tuota luokkaa, voi vain pohtia sitä, miten se kuljettaa elämäämme eteenpäin.

En todellakaan ajattele, että ajatuksen voimalla parantuisin, voittaisin lottovoiton tai junailisin itselleni maailmanluokan kustannussopimuksen. Mutta uskon kuitenkin siihen, että tiedostamattamme omat ajatuksemme vievät meitä eteenpäin, suuntaan tai toiseen. Edelleenkään en saa sitä lottovoittoa ajatuksen voimalla, mutta on monilla elämän osa-alueilla ajatuksillamme on suuri merkitys.

Jos ajattelen aamusta iltaan ja päivästä toiseen, ettei minusta ole mihinkään, olen surkea kaikessa ja elämä on vain pelkkää epäonnistumista, niin kyllähän elämäni lopulta muodostuu juuri sellaiseksi. Koska siinä vaiheessa en edes yritä tehdä mitään, sillä olen jo ajatuksissani päättänyt, että kaikki mitä teen on tuomittu epäonnistumaan. Mutta sen sijaan voisinkin ajatella, että minulla on elämässäni samanlaiset mahdollisuudet kuin muillakin. Olen ehkä epäonnistunut, olen tehnyt virheitä, mutta silti. Miksi en voisi onnistua tällä kertaa? Kun asenteeni on se, että elämässä voi tapahtua hyvää (myös minulle), alan myös nähdä näitä asioita ja mahdollisuuksia elämässäni. Negatiivisella mielenlaadulla en näitä edes huomaa, vaikka samat mahdollisuudet kulkisivat ohitseni.

Sairaudet eivät parane ajatuksen voimalla, mutta omat ajatuksemme vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme asiaan. Negatiivisten ajatusten siivittämänä ajattelemme, että tämä on tätä, eikä mikään koskaan muutu paremmaksi, ja aina minä ja aina minulle. Toisenlaisten ajatusten siivittämänä sairaudet eivät parane sen enempää, mutta ne saattavat kuitenkin muuttaa tapojamme toimia. Teemme ehkä parempia valintoja syömisten suhteen, alamme tarkkailla liikunnan harrastamista, palautumista, lepoa, kokonaisuutta, mikä sitten saattaakin vaikuttaa positiivisella tavalla myös terveyteemme. Mutta sitäkin tärkeämpää on asenne kaikkea kohtaan. Että on sairautta, mutta sen mukaan mennään. Sen ei tarvitse antaa hallita elämää, vaikka toisikin haasteita mukanaan.

Lempeä marraskuu

Pitkän pohdinnan kautta olen siis päätynyt siihen, että ajatuksillani on väliä. Ne vaikuttavat siihen, millaiseksi arkeni muodostuu. En tee ajatuksillani ihmeitä, vaikka toisaalta; juuri siihen ajatustemme avulla on mahdollisuus. Mikä onkaan sen suurempi ihme, kuin onnistua muuttamaan negatiiviset ajatukset positiivisempaan suuntaan.

Tänä vuonna marraskuuni on siis ollut varsin lempeä. Yllättävän tästä havainnosta tekee se, että olen ollut viimeiset viikot hieman puolikuntoinen ja haasteet terveyteni kanssa ovat taas aika vahvasti läsnä arjessa. Ja silti tämä kaikki tuntuu lempeältä, kaikesta huolimatta. Se, mikä on muuttunut asian suhteen on yksinkertaisesti ollut oma asenteeni, ja sillä on ollut uskomattoman suuri voima.

Samalla muuttuneella asenteella ajattelin suunnata myös kohti tulevaa, tuo elämä sitten eteen millaisia haasteita tahansa!