Tämän kesän teema kirjoittamisessani on tuntunut olevan maisemanvaihdon merkitys niin kirjoittamiseen kuin muuhunkin elämään. Samaa aihetta taisin käsitellä oikeastaan jo tekstissäni, jossa pohdin sitä, kuinka joskus kannattaa tehdä jotain aivan muuta, mutta toivottavasti en toista itseäni kirjoittaessani tästä vielä hieman lisää.
Nautin siitä, että voin työskennellä kotoa käsin. Että minulla on kotona oma työhuoneeni, jonka työpöydän ääressä voin istua, ja jonka olen saanut ympäröidä itseäni inspiroivilla asioilla.
Mutta vasta tänä kesänä olen huomannut sen, kuinka suuri merkitys sillä on ollut, että olen poistunut kotoa ja vaihtanut työskentely-ympäristöäni täysin.
Kesäkuun alussa olin miehen työreissussa mukana Helsingissä, josta kirjoitinkin hieman jo aikaisemmin. Siellä istuin Keskuskirjasto Oodissa kerran jos toisenkin, sain tehtyä valmiiksi ne asiat, jotka olivat roikkuneet puolivalmiina jo pitkään. Kun olin poissa kotoa sain naputeltua tietokonetta tehokkaasti. Paljon tehokkaammin kuin olin tehnyt kotona aikoihin.
Yksi syy tehokkuuteen taisi olla se, että Oodissa istuessani minulla ei ollut paljon muutakaan tekemistä. Ei ollut jokapäiväistä pyykkirumbaa, ei tarvinnut tehdä ruokaa, eikä ollut edes pyörää, jonka päälle hypätä ja lähteä pyöräilemään. Tehokkuus-puolen lisäksi huomasin myös sen, kuinka hyvää kotoa poistuminen ja ympäristön vaihto teki minulle muutenkin. Tuntui, että olin muutaman tunnin jälkeen jo kuin eri ihminen.
Berliiniin matkustimme heti juhannuksen jälkeen ja myös tuosta reissusta olen kirjoittanut myös jokunen aika sitten. Berliinissä minulla ei ollut mukanani edes tietokonetta, sillä jätin sen aivan tarkoituksella kotiin. Mutta muistikirja minulla oli mukanani, ja sen sivuille kirjoitin tekstiä sivun jos toisenkin. Berliini herätteli kirjoitusintoni uuteen roihuun ja siellä tarkoituksella pitämäni kirjoitustauko päättyi ja annoin tekstin virrata paperille niin vuolaana kuin se oli tullakseen. En tiedä olisiko samaa tapahtunut kotiympyröissä.
Irlannissa olimme melkein kolme viikkoa miehen töiden vuoksi. Nuo kolme viikkoa selkiyttivät todella paljon ajatuksiani ja muuttivat asennettani itseäni kohtaan. Nuo kolme viikkoa eivät myöskään olleet pelkkää lomailua, vaan löysin siellä taas uuden vaihteen töiden tekemiseen ja sain kirjoitettua romaanikäsikirjoitustakin eteenpäin todella paljon. Ollakseni rehellinen, nautin suunnattomasti siitä tunteesta, kun saan paljon aikaan ja löydän itsestäni sen tyypin, joka osaa työskennellä myös kurinalaisesti niin halutessaan.
Tiedän, etten aina voi reissata ulkomaille löytääkseni uutta puhtia kirjoittamiseeni. Eikä se olisi edes järkevää. Mutta tähän kesään, tähän tilanteeseen elämässäni, nämä maisemanvaihdokset ovat tulleet tarpeeseen ja niiden merkitys niin minulle itselleni kuin kirjoittamisellenikin on ollut todella suuri.
Syksy tekee vähitellen tuloaan, arki sen myötä. Tästä kesästä toivon oppineeni sen, että voin aina kuitenkin pakata tietokoneen ja muistikirjan laukkuuni ja vaihtaa maisemaa. Voin istahtaa kirjastoon tai kahvilan pöydän ääreen matkustamatta sen pidemmälle. Voin joskus kävellä vain istumaan lähilaiturille tai ajella tässä lähiympäristössä oikeastaan mihin vain.
Arki ja rutiinit ovat tärkeitä, kunhan kuitenkin muistan aina välillä vaihtaa myös maisemaa.