Tommy Hellsten kirjoitti Facebook-sivuillaan seuraavasti: Uskalla suuria, unelmoi ja näe näkyjä. Ole rohkea, luovu sovinnaisuudesta ja tee se, mitä sisimpäsi tahtoo. Tässä on yksinkertaisuudessaan se, mihin pitäisi suunnata ; luovu sovinnaisuudesta ja kuuntele sisintäsi.
En nyt yritä väittää, että ympäröivä yhteiskunta saa aikaan sen, etteivät ihmiset enää osaa kuunnella sisintään tai että yhteiskunta (ja sosiaalinen media) aiheuttavat paineita ja vaatimuksia sille, miten pitäisi elää ja toimia, miten valita ja mihin suunnata. Mutta en myöskään yritä väittää, etteivätkö nämä asiat vaikuttaisi monen kohdalla siihen, millaiseksi elämä joskus muodostuu. Väitän, että liian usein annamme ulkopuolisten odotusten, toiveiden ja ajatusten vaikuttaa liikaa omaan elämäämme.
Sovinnaisuus
Joskus tai jopa usein kyse on sovinnaisuudesta. Hieno sana, mutta mitä sillä oikeastaan edes tarkoitetaan?
Sovinnaisuus määritellään uskollisuudeksi tavoille ja perinteille. Sovinnaisella tarkoitetaan esimerkiksi vallitsevaa, yleisesti hyväksyttyä, muodollista, kaavamaista ja tavanomaista. Eli oikeastaan sovinnaisuus on se, mistä kirjoitin jo tuossa ylempänä; ympäristön odotukset ja vaatimukset siitä, miten elämää tulisi elää.
Eikä sovinnaisuudessa oikeastaan ole mitään väärää. Ei ole huono asia elää sovinnaisesti. Tavanomainen ei tarkoita huonoa, tavat ja perinteetkin kuuluvat elämään.
Ehkä tässä pätee taas hyvä renki, huono isäntä -ajattelu. Että niin kauan kuin kaikki on hyvin, siinä ei ole mitään vikaa. Mutta jos tämä kaikki alkaa hallita elämää liikaa ja jos se kahlitsee paikalleen ja estää muuttumasta, voi pohtia onko sovinnaisuus aina hyvästä.
Muiden toiveiden mukaan eläminen
Luulen, että niin kauan kun kuuntelemme enemmän ympäristöämme, mediaa, ystäväpiiriä, koulua, vanhempiamme ja niin edespäin, emme kuule, mitä oma sisimpämme haluaisi sanoa. Koska ei ole vain yhtä muottiin valettua tapaa toimia ja tehdä asioita, vaan todellisuudessa meillä jokaisella on oma elämämme ja mahdollisuus tehdä siitä oman näköisemme.
Joskus se vaatii sen, mitä Tommy Hellsten mainitsee; että luopuu sovinnaisuudesta. Unohtaa kaikki määritelmät ja säännöt, odotukset ja muiden toiveet ja tarttuu ennemmin kiinni omiin unelmiinsa ja lähtee niitä kohti, välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.
En edes väitä olevani minkäänlainen toisintekemisen pioneeri tai suuri sankari sovinnaisuuden unohtamisessa (vaikka joitain asioita olenkin tehnyt toisin). Kaikkea muuta. Suurimman osan elämästäni olen kuunnellut ympäristöäni enemmän kuin itseäni. Olen oikeasti elänyt suurimman osan elämästäni muiden toiveita ja odotuksia kuunnellen ja niitä täyttäen (ainakin yrittänyt), joten sankaria minusta ei saa. En ole uskaltanut suuria, en ole uskonut, että unelmani olisi mahdollista saavuttaa enkä ole ollut rohkea, tai luopunut sovinnaisuudesta kovinkaan usein tai radikaalisti.
Joskus elämässä kuitenkin tulee niitä hetkiä, kun vanha sovinnainen elämä alkaa ahdistaa. Kun se on muotoutunut vankilaksi eikä ole tilaa liikkua tai hengittää.
Silloin on aika alkaa ajatella ja toimia toisin.
Kuuntele sisintäsi
Sovinnaisuudesta luopuminen ei tarkoita sitä, että heittäisi kaikki omat arvonsa ja periaatteensa romukoppaan. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi kapinoida, nousta vastaan ja tehdä väkisin jotain, mikä ei tunnu itselle edes luontevalta.
Joskus, tai itse asiassa varmasti useimmiten, sovinnaisuudesta luopuminen on sitä, että pysähtyy kuuntelemaan omaa sisintään. Kun päättää unohtaa ympäristön odotukset, toiveet ja vaatimukset ja ymmärtää, mitä itse haluaa. Ja on valmis tekemään asioita toisin, jos se on tarpeen.
Luovu sovinnaisuudesta ja tee se, mitä sisimpäsi tahtoo.
Tommy Hellsten
Oman sisimmän kuunteleminen ja sen mukaan toimiminen ei tarkoita itsekkyyttä tai itsekeskeisyyttä. Se tarkoittaa sitä, että alkaa viimein elää omaa elämäänsä ja tekee siitä itsensä näköisen, sellaisen, että voi vanhana kiikkustuolissa mietittyä, että voi pojat olipa mielenkiintoinen elämä!
Eikä kaiken tarvitse aina olla niin radikaalia. Tärkeintä on, että ottaa edes yhden askeleen eteenpäin ja lähtee liikkeelle!