Tekstin otsikko on todella subjektiivinen, sillä jokaisella meistä on omat haasteemme. Minun suurimmat haasteeni eivät välttämättä ole haasteita jollekin toiselle ja hänen haasteensa taas eivät ole sellaisia minulle. Mutta tässä tekstissä käyn läpi kirjoittamisen viisi suurinta haastetta omasta näkökulmastani. Nämä pohjautuvat osittain myös kokemukseeni luovan kirjoittamisen opettajana.
Aloittaminen
Usein aloittaminen on vaikeinta. Ehkä olemassa on jo idea ja hahmotelmat perusrakenteesta, henkilöhahmoista ja keskeisimmistä tapahtumista. Taustatyöt on tehty ja pohja rakennettu, mutta on vaikea keksiä, miten teksti alkaisi parhaiten. Ja tässä törmätään ensimmäiseen haasteeseen.
Kirjoittaessa kannattaa aina muistaa, että näin tietokoneiden aikakaudella tekstiä voi muokata jälkikäteen todella helposti, joten älä takerru aloitukseen. Jos et ole varma, miten aloitat suuren romaanisi, kirjoita ensin sen loppu. Tai aloita vain kirjoittamaan siitä, mikä ensimmäisenä nousee mieleen ja katso mihin se sinua kuljettaa. Jossain vaiheessa kirjoittamasi teksti löytää kyllä paikkansa ja ehkä se aloituslukukin syntyy kuin itsestään.
Tärkeintä aloittamisessa on vain se, että aloittaa kirjoittamisen. Tekstiä voi aina muokata jälkikäteen.
Ajankäyttö
Ajankäyttö voi muodostua helposti haasteeksi, sillä sitä on käytössämme rajallinen määrä. Harva meistä pystyy elättämään itseään vain kirjoittamalla ja siksi voi olla vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiselle. Tästä kirjoitin juuri vähän aikaa sitten herättyäni pohtimaan sitä, mihin todellisuudessa käytän aikaani.
Arkemme siis täyttyy helposti kaikesta muusta. On päivätyöt, opiskelut, kotityöt ja arjen askareet. Jossain välissä pitäisi harrastaa liikuntaa ja ehtiä vielä lukemaankin. Joskus kannattaakin tarkastella omaa ajankäyttöään ja pohtia sitä, mikä on itselleen tärkeää. Jos sinulle riittää kirjoittamiseen puolituntinen silloin tällöin, se on hyvä niin. Mutta jos kaipaat saada enemmän aikaa kirjoittamiselle, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pohtia ajankäyttöäsi ja yksinkertaisesti ottaa enemmän aikaa kirjoittamiselle.
Tyhjän paperin kammo
Kun kirjoittaminen sujuu, tunne on upea. Joskus voi puhua flow-tilasta, jolloin tuntuu kuin teksti syntyisi kuin itsestään. Ja sitten vastavuoroisesti tulevat ne hetket, jolloin kaikki on kirjoitettu, vaikka teksti on vielä täysin kesken. Joskus tyhjän paperin kammo iskee kesken hyvän kirjoitusprojektin, jolloin teksti ajautuu pattitilanteeseen ja ajatuskin tekstitiedoston avaamisesta ahdistaa.
Joskus tyhjän paperin kammo taas liittyy aloittamiseen, josta kirjoitin jo ylempänä. Siihen, että edessä todella on se tyhjä paperi, eikä aavistustakaan millä sen täyttäisi. Tyhjän paperin kammo lamaannuttaa ja on helpompaa antaa kirjoittamisen vain olla kuin yrittää selättää tätä kammoa.
Tyhjän paperin kammoon ainoa ratkaisu taitaa olla yksinkertaisesti kirjoittaminen. Se, että ottaa ja kirjoittaa, tuntui miltä tuntui. Jos keskeneräisen tekstin jatkaminen tuntuu ylivoimaiselta, kannattaa aloittaa jostain aivan muusta. Voi ottaa kynän ja paperia, kirjoittaa tajunnanvirtaa paperille ja katsoa mihin se kuljettaa. Tyhjän paperin kammon kohdalla on hyvä muistaa sama asia kuin aloittamisenkin kohdalla; tekstiä voi aina muokata. Kirjoita, kirjoita ja kirjoita, tuntuu syntyvä teksti kuinka roskalta tahansa. Se on kuitenkin ainoa tie eteenpäin ja kun myöhemmin muokkaat tekstiä, voit palata tähän kohtaan takaisin, muokata sen paremmaksi, tai vaikka poistaa kokonaan. Pääasia on, että kirjoitat.
Liiallinen kriittisyys
On tietenkin hyvä, että haluaa vaatia itseltään paljon. On hyvä, että osaa lukea omaa tekstiään myös kriittisesti, koska se antaa mahdollisuuden kehittyä. Mutta joskus kriittisyys voi kasvaa liian suureksi, joka taas kadottaa kirjoittamisesta kaiken vapauden. Joskus kriittisyys aiheuttaa sen, että jo kirjoittaessaan alkaa syynätä jokaista kirjoittamaansa lausetta liian tarkkaan ja pian kirjoittamisesta lähtee kaikki se ilo ja riemu, mikä siitä kuitenkin pitäisi löytyä.
Liiallinen kriittisyys voi myös olla syynä kirjoittamisen aloittamisen haasteisiin tai tyhjän paperin kammoon. Kun vaatii itseltään vain täydellisiä virkkeitä ja täydellistä tekstiä, aloittaminen alkaa muuttua hieman haastavaksi. Kokemusta on. Tai kun tekstiä pitäisi jatkaa, mutta mitään ei synny; liialliset vaatimukset eivät ainakaan auta tilanteessa.
Ratkaisuna on yksinkertaisesti laskea hieman omia vaatimuksiaan. Se on ainoa tapa löytää vapaus kirjoittamiseen. Kriittisen katseen ja hiomisen aika on myöhemmin, kirjoittamishetkellä kriittisyydestä ei ole muuta kuin haittaa. Haluan vielä alleviivata sitä, että kriittisyys on hyväksi silloin kun se tapahtuu oikealla tavalla, mutta harvoin itse kirjoitushetkellä se on kovinkaan hyväksi. Sen sijaan hiomisvaiheessa tekstiä kannattaa tarkastella välillä jopa melko kriittisinkin silmin, koska silloin saat hiottua tekstistä vieläkin kauniimman timantin.
Irti päästäminen
Ainakin itselleni yksi suurimmista haasteista on päästää teksti viimein käsistään. Voisin hioa ja viilata tekstiäni loputtomasti. Voisin muokata, muokata ja muokata, sillä löydän aina jotain parannettavaa. Kukaan ei tietenkään kiellä muokkaamasta tekstiä ikuisesti, mutta joskus kuitenkin tulee se hetki, kun on vain päästettävä irti.
Totuushan on se, ettei ole olemassa täydellistä tekstiä, ei täydelliseksi hiottua lopputulosta, vaan aina mukana on jotain, jonka ainakin omasta mielestä olisi voinut kirjoittaa hieman paremmin. Ainoa ratkaisu on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen: Kirjoita hyvää tekstiä, käytä aikaa sen muokkaamiseen ja hiomiseen, mutta älä pidä tekstistäsi liian tiukasti kiinni. En sano, että pitäisi laittaa eteenpäin keskinkertaista, mutta riittävän hyvä on tarpeeksi, jos olet pyrkinyt tekemään hyvää. Täydellinen ei tarvitse olla. Oletko joskus lukenut aivan täydellisesti kirjoitetun romaanin tai runokokoelman? Niinpä!
En puhu koskaan kirjoittamisen ongelmista, koska sillä sanalla on ainakin omiin korviini hieman negatiivinen kaiku. Haasteet ovat kuitenkin luotu voitettaviksi, joten siksi se on sanana mielestäni huomattavasti parempi vaihtoehto. Mutta yksinkertainen ratkaisu näihin haasteisiin taitaa olla aika selkeä: Kirjoita, kirjoita, kirjoita! (Ja ole valmis myös päästämään irti!)
Myös näitä asioita käsittelen kirjoittamista opettaessani. Ota yhteyttä saadaksesi lisätietoja.