Arki ja elämä ovat, no, arkea ja elämää. On kiirettä, on haasteita ja merkityksellinen arki tuntuu olevan joskus vain todella kaukainen haave kaiken muun kiinnittäessä huomion. Ja sehän nyt on myös aivan normaalia, elämä ja arki ovat ja tapahtuvat ja usein sitä vain menee eteenpäin niiden mukana sitä sen kummemmin ajattelematta.
Mutta sitten, kuitenkin.
Liian täyttä elämää
Elämä on aika lailla täynnä kaikkea mahdollista ja välillä tuntuu, että sitä vain kulkee aamusta iltaan automaattipilotti päällä, mikä ihan rehellisesti tarkoittaa sitä, että moni merkityksellinen asia saattaa jäädä huomaamatta, koska…no, niin, koska ei enää edes muista pysähtyä katsomaan kaikkea ympärillään.
Perheemme kuopus täytti juuri 3 vuotta ja elämä hänen kanssaan on ollut hektistä, niin kuin pikkulapsiarki yleensä. Olen siinä ohessa ollut myös kodin ulkopuolella palkkatöissä ja siinähän se arki menikin, aamusta iltaan automaattipilotti päällä.
En tiedä onko muita, mutta jossain vaiheessa se alkoi hieman kyllästyttää. Että elämä on suorittamista ja selviytymistä. Että aina on kiire. Ettei koskaan oikein ehdi mitään. Että aina on huono omatunto jostain ja tuntuu, ettei siltikään riitä yhtään mihinkään.
Joskus pitää pysähtyä
Tämä vuosi on ollut melkoinen sekoitus kaikkea mahdollista. Tammikuussa murtui kylkiluu. Keväällä kuopus istahti polven päälle, niin että juoksuharrastus jäi tauolle. Kun polvi oli paremmassa kunnossa kolhin samaa polvea mökin remonttipuuhissa sorkkaraudalla. Ja tein sen reilun tunnin sisään kolme kertaa (ei yksi eikä edes kaksi kertaa riittänyt, että olisin ollut varovaisempi…). Kesä meni romaanikässäriä työstäessä, alkusyksystä kolmas lapsista muutti opiskeluiden myötä toiselle paikkakunnalle ja kaiken kruunasi syyskuun puolivälissä työtapaturma, jossa etusormeni otti vähän enemmänkin osumaa ja olin sairauslomalla kuukauden, eikä sormi vieläkään ihan normaali tai kivuton ole.
Mutta ainakin pysähdyin. Jos en muuten, niin nähtävästi tapoja pysäytyksille kyllä löytyy.
Yhtäkkiä ei ollutkaan kiire. Arki muuttui täysin. Tahti hidastui, oli taas enemmän aikaa. Aloin katsoa elämääni ja arkeani uudella tavalla. Ja löysin itsestäni taas niitä puolia, jotka olin unohtanut kaiken kiireen keskellä.
Merkityksellinen arki
Kun turha kiire katoaa alkavat ajatukset arjesta olla erilaiset. Arki alkaa taas olla täynnä merkityksellisiä asioita, kun ehdin näkemään kaiken selkeämmin.
Hidastaminen on heijastunut myös luovuuteen, sillä kun turha kiire on poistunut, luovuuteni on alkanut taas nousta eri tavalla esiin ja olen alkanut löytämään sen rikkauden elämääni aivan uudella tavalla.
Tervetuloa merkityksellinen arki! Tämä on ollut ohjenuorani viimeisen kuukauden ajan, kun olen päättänyt lähteä muuttamaan pessimistisen ajatuskulkuni toiseen suntaan.
Luovuudesta ja arjen pienistä merkittävistä asioista kirjoitan myös viikkokirjeessäni, jota alan vihdoin ja viimein kirjoittaa. Arjen ajatusten lisäksi kirjoitan myös luovuudesta ja toiveenani on, että nuo ajatukset saisivat olla inspiraationa myös muille!
Liity siis viikkokirjeeni tilaajaksi ja saat viikoittain viikkokirjeeni, jossa kirjoitan oman arkeni pienistä, mutta tärkeistä oivalluksista.