Luovuus lähtee levosta käsin. Siinä se on, väitteeni yksinkertaisuudessaan.
Joitakin ihmisiä kiire inspiroi ja on hetkiä, jolloin itsekin saan itsestäni paljon irti kiireen alla, mutta jos koko ajan kiitää kamalaa vauhtia eteenpäin, jää näkemättä ja huomaamatta paljon.
Me ihmiset olemme erilaisia ja toisille kiire antaa uutta potkua, mutta itse en kuulu näihin, en varsinkaan kun kyse on luovuudesta.
Levosta käsin
Jos tiivistäisin ajatukseni hyvin kompaktiin muotoon, niin ajattelen, että luovuus tarvitsee aikaa, rauhaa ja lepoa, jotta se pääsee kukoistamaan täyteen loistoonsa, tai edes hieman kirkkaammin kuin juuri nyt.
Oma matkani luovuuden saralla on ollut pitkä ja välillä kivikkoinenkin. Uupumus aiheutti luovuuteni katoamisen, se on oikeastaan aika lailla itsestään selvää. Kun poltti kynttilää kuuluisasti molemmista päistä ja teki aivan liikaa ja annoin aivan liikaa kaikille ja kaikelle, kehoni ja mieleni väsyivät totaalisesti. Ja jos paukut putoavat nollaan tai sen alapuolelle, ei ole mitään mistä ammentaa.
Luovuus tarvitsee aikaa
Jos kalenteri ja päivät ovat täynnä eikä ole paljoakaan aikaa hengähtää, on vaikeaa myös luoda uutta. Jos arki on suorittamista ja selviytymistä aamusta iltaan, on vaikeaa olla luova, sillä luovuudelle ei jää paljoakaan tilaa. Tästä puhun paljon myös kirjoittamisen verkkokurssillani, sillä kuten luovuudessa ylipäätään, niin myös kirjoittaessa ajan sille ottaminen on tärkeää, hyvin tärkeää.
Jos haluat olla luovempi ja antaa sille mahdollisuuden kasvaa, se tarvitsee myös aikaa, ei kiirettä ja suorittamista ja selviytymistä. Jokaisella meillä on vuorokaudessa samat 24 tuntia käytettävissämme ja yksinkertainen vinkkini on, että pysähdyt pohtimaan, miten aikaasi käytät ja miten sitä todellisuudessa haluat käyttää.
Luovuus tarvitsee rauhaa
On ihmisiä, joita ympäristön tapahtumat ja hälinä ja muut inspiroivat, mutta itse en ainakaan kuulu tähän joukkoon. Ehkä ne joskus saavat inspiroitumaan työskentelemään, mutta luovuuttani ne eivät kyllä kasvata.
Luovuus tarvitsee rauhaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö arjessa saisi tapahtua mitään tai että elämän pitäisi olla tappavan tylsää, ei todellakaan. Vinkkini on kuitenkin se, että joskus kannattaa ottaa hetkiä tai ajanjaksoja jolloin poistaa hetkeksi aikaa häiriötekijöitä ympäriltään. Pienen tahtoikäisen äitinä tiedän, ettei se ole aina helppoa (enkä nyt siis ajattele lastani häiriötekijänäkään…), mutta pääsääntöisesti se on kuitenkin toteutettavissa tavalla tai toisella.
Nautin tekemisestä, nautin siitä, että työn alla on monta projektia, nautin siitä, että elämässä tapahtuu. Mutta vastapainoisesti tarvitsen kuitenkin myös rauhallisia aikoja, jotta akkuni latautuvat. Ja myös luovuuteni tarvitsee rauhaa, jotta on jotain mistä ammentaa. Joskus on välttämätöntä poistaa ulkoisia häiriötekijöitä ja hälinää ympäriltään ja antaa itselleen hetken rauha. Kokemuksesta voin sanoa, että se tekee ihmeitä luovuudelle.
Luovuus levosta käsin
Lepääminen ei aina tarkoita sohvalla makaamista, vaikka sillekin on oma aikansa ja paikkansa. Tarvitsemme kropallemme ihan fyysistäkin lepoa, mutta aivan yhtä paljon tarvitsemme lepoa myös henkisesti. Jos paahdamme tukka putkella aamusta iltaan, kumpikaan ei lepää koskaan ja se näkyy ja tuntuu. Lepo tarkoittaa siis ennen kaikkea sitä, että annamme itsellemme aikaa myös vain olla, rauhoitamme arkeamme jos mahdollista ja ennen kaikkea, että voisimme poistaa pakon ja mun täytyy -ajattelun elämästämme.
Luovuus herää usein juuri silloin, kun ei ole pakko, silloin kun takaraivossa ei nakuta ajatus siitä, että täytyy, pitää, on pakko. Luovuudessa lepo on siis myös vapautta.
Luovuudessa on kyse siitä, mitä löydät sisimmästäsi ja mitä näet ympärilläsi. Ja kumpaankin näihin tarvitset aikaa, rauhaa ja lepoa, sillä kiireen keskellä sinulla ei ole aikaa kumpaankaan.
Lähde luovuuttasi kohti siis levosta käsin!