Kesä oli tänä vuonna kotimaan matkailua pienissä määrin, vaikka paljon viihdyimme myös ihan kotiympyröissä pihatöitä tehden ja hellettä pakoillen.
Kesällä kävimme ensimmäistä kertaa ikinä Rosenlewin museossa Porissa. Tuo museo oli itse asiassa todella mielenkiintoinen käyntikohde. Sen historiasta voit lukea lisää täältä.
Koska matkassamme oli mukana tuo perheen 4-vuotias, pääsimme katsomaan museota myös lapsen näkökulmasta. Tämä puoli olikin toteutettu todella hyvin ja jopa meidän vilkas poikamme jaksoi kiertää koko museon hienosti tutkimusrepun ja välineistön kanssa. Itse asiassa kiersimme museon kahteen kertaan, koska lapsille suunnattuja reppuja oli kaksi erilaista…
Tämä ei ole matkailumainos, vaikka siltä alkaa vähitellen kuulostaakin, ja alan vähitellen päästä kyllä itse asiaan. Toisen repun kätköistä löytyi uv-lamppu ja tämän lampun ansiosta eri pisteistä löytyi tietoa museosta ja itse rakennuksesta Olavi-hiiren kertomana, onhan rakennus entinen kruununviljamakasiini.
Miksi kirjoitan sinulle tästä?
Tämä Olavi-hiiri oli suunnattu lapsille ja näin pieni pala historiaa saattaa jäädä mieleen myös perheen pienemmille. Mutta se, mitä tuolla museossa mietin sitä lapsen kanssa tutkien, että kuinka oikean historian voi hyödyntää myös tästä näkökulmasta. Ei välttämättä kirjoittaa hiirestä tai sen näkökulmasta, mutta ottaa pieni pala oikeaa historiaa ja luoda sinne aivan uusi hahmo, josta lähteä kirjoittamaan. On oikea Rosenlewin tehdas ja sen työväki, elämä tehdasympäristössä ja niin edespäin. Mutta ei tarvitse aina kirjoittaa niistä tunnetuista, vaikkapa juuri tehtaan omistajasta, vaan luoda se oma työläinen sinne tehtaan syövereihin ja lähteä kirjoittamaan fiktiivistä tarinaa todellisen historian keskelle.
Tiedän, ei mikään uusi keksintö, enkä sitä väitäkään. Mutta usein me kirjoittajina jämähdämme ajattelemaan tietyllä tavalla ja saattaa unohtua, että asioita voi katsoa myös toisella tavalla, että omia matkoja ja käyntikohteita voi käyttää inspiraationsa lähteenä ja lähteä luomaan tätä kautta jotain aivan omaa.
Ja jos samaisesta museosta lähtisin ideoimaan lisää, niin Porin piirtäjien näyttely toimii erittäin hyvin! Esillä oli vanhoja talojen piirustuksia, kyniä ja siveltimiä ynnä muuta sellaista. Kuka on piirtänyt pohjapiirustuksen ja miksi? Kenelle talo suunniteltiin? Mitä kyseinen henkilö on ajatellut tuota työtä tehdessään, millainen oli hänen elämänsä, perheensä, menneisyytensä ja tulevaisuutensa. Kirjoitettavaa löytyy vaikka kuinka.
Kuten huomaat, kaikkialla kulkiessa kannattaa pitää silmät ja mielikuvitus avoimena! Ideoita kirjoittamiseen löytyy vaikka kuinka, niitä pitää vain oppia näkemään!
Tämä on loppujen lopuksi keskeisin ajatus luovan kirjoittamisen verkkokursseillani. Ajattelen, että oma arki ja ympäristö ovat kirjoittajan paras materiaalipankki, josta ammentaa ideoita myös omaan kirjoittamiseen.