Viime viikolla nautin vielä hetken helteisistä säistä ja siirsin työpisteeni terassille, seuraavana päivänä vettä taisikin tulla kaatamalla ja lämpötilat putosivat reilusti alaspäin, joten myös työt siirtyivät takaisin sisätiloihin, missä istuin peittoon kääriytyneenä koleuden tunkeutuessa luihin ja ytimiin.
Mutta sää on vain asennekysymys, siksi olen pyrkinyt elämään niin, ettei se määrittele liikaa elämääni ja sitä, millaiseksi se koen. Siksipä myös olen opetellut nauttimaan sadepäivistä, jolloin voi hyvällä omallatunnolla keittää ison mukillisen kaakaota, sillä helteillä sitä ei tarvitse edes ajatella.
Olen lenkkeillyt sateesta huolimatta, mutta olen myös yrittänyt osata ottaa rennosti, vaikka vaikeaa se on ollut; tämä on asia, jonka kanssa minulla on vielä hieman opettelemista.
Nyt kun kirjoittaminen on taas alkanut sujumaan (kuinka paljon asenne vaikuttaakaan) olen yrittänyt opetella kohtuutta myös siinä. Minun ei tarvitse kirjoittaa kässäriä valmiiksi viikossa, tai edes kuukaudessa, vaan saan käyttää siihen aikaa, nauttia siitä. Ja niinä hetkinä kun alan taas stressata asiasta huomaan inspiraation katoavan; siinä on hyvä motivaattori opetella kohtuullisuutta myös tässä suhteessa.
On ollut alakoulun kevätjuhla ja taidekahvila, on ollut väsymystä ja takkuamista oman kropan suhteen, mutta on ollut myös mukava ilta ystävien kanssa; niin paljon en ole nauranut hetkeen aikaan. On lukemattomia puheluita miehen kanssa ja sitäkin enemmän laskettuja päiviä siihen, että saan tuon takaisin kotiin työkomennukseltaan. Yh-viikot ovat opettavaisia, mutta rakastan enemmän yhteistä arkea koko perheen kanssa.
Viime viikolla pohdin paljon pelkoja, itseensä uskomista ja asenteen merkitystä ja luultavasti nuo samat aihepiirit pyörivät mukanani vielä tämänkin viikon. Ehkä saan niistä kirjoitettua jotain myös tänne blogin puolelle, voi olla, että nämä ovat asioita, joita muutkin pohtivat.
Tämä viikko alkoi hieman liian vähillä unilla, kun päädyin katsomaan jääkiekon finaalin loppua teinieni kanssa kuopuksen nukkuessa autuaan tietämättömänä jännittävistä käänteistä. Väsymyksestä huolimatta teksti on tänään rullannut, tai ehkä se on rullannut juuri siksi ja minulla on aamun tahmeuden jälkeen syytä hymyyn.
*Kuvakollaasissa oleva Jim Carreyn sitaatti Henkka Hyppösen kirjasta Pelon hinta.