Rohkeutta on olla oma itsensä

Rohkeutta on olla oma itsensä

Olisi helppoa listata tähän asioita, jotka vaativat paljon rohkeutta: Laskuvarjohyppy, koskessa melominen ja haiden seassa uiminen, muutamia mainitakseni. Ja jokainen meistä voisi lisätä listaan vielä lisää vaikka kuinka monta asiaa. Mutta jos olen aivan rehellinen, niin on yksi asia, jota emme aina edes mieti; rohkeutta on olla oma itsensä. Liian usein sen sijaan, että olisimme sellaisia kuin olemme, yritämmekin olla samanlaisia kuin muut.

Rohkeutta on olla aito

Ei ole aina helppoa seistä yksin. Joskus se vaatii suurta rohkeutta kertoa, että on eri mieltä asioista. Vaatii rohkeutta olla oma aito itsensä sen sijaan, että antaisi muiden määritellä sen, miten toimii ja mitä tuo itsestään esiin. Ja on olemassa ihmisiä, joilla on hyvin vahvat näkemykset siitä, millainen minun elämäni tulisi olla, eikä näitä näkemyksiä vastaan ole aina niin helppoa nousta seisomaan.

On helpompaa pitää oma persoona piilossa ja sulautua massaan, sen sijaan, että uskaltaisi olla enemmän sitä mitä on. On helpompaa olla kuten muutkin, vaikka todellisuus olisi jotain muuta. Koska omana itsenään esille astuminen vaatii rohkeutta. Se tekee meistä hieman enemmän näkyviä, alttiimpia sille, että joskus saattaa sattua.

Liian usein seuraamme muita ihmisiä ja kuvittelemme, että meidän tulisi elää samalla tavalla kuin he elävät. Jos et ole koskaan verrannut itseäsi muihin, tai elämääsi muiden elämään, niin se on todella hienoa. Mutta uskon, että siellä ruudun takana on kuitenkin kaltaisiani ihmisiä, jotka ovat kamppailleet näiden vaatimusten edessä. Kun on vaatinut valtavasti rohkeutta valita erilainen polku kuin muilla.

Rohkeutta on kulkea omaa polkuaan

Jokaisella meistä on oma tiemme, jota kuljemme. Omat polkumme, jotka valitsemme. Ja joskus se vaatii suunnattomasti rohkeutta tehdä asioita omalla tavallaan, sillä se tarkoittaa että tekee ne hieman eri tavalla kuin muut. Mutta ei ole vain yhtä tapaa löytää omaa juttuaan. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa saavuttaa asioita elämässä. Ja sen kun aina muistaisimmekin!

Olin 21-vuotias saadessani esikoisen, keskimmäisemme syntyi ollessani 23-vuotias, ja kuopus kun olin melkein 26-vuotias. Olin kotiäitinä kahdeksan vuotta. Olin saanut ylioppilastodistuksen, mutta sen jälkeen plakkarissa ei ollut kuin vuosi tradenomiopintoja (joita en kokenut yhtään omakseni). Mietinkö koskaan, että olisi pitänyt kouluttautua ensin ja hankkia lapset vasta sitten? Kyllä, monta kertaa. Mutta silti tiesin, että se olisi ollut vain tutkinto, ja että olisin tehnyt sen vain koska niin kuului tehdä. Koska en todellakaan tiennyt parikymppisenä mitä haluan. Tai ehkä syvällä sisimmässäni ajattelin kirjoittamista, mutta en todellakaan uskonut itseeni.

Minulla ei ole hienoja tutkintoja, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi opiskellut (tai opiskelisi edelleen). En ehkä tienaa valtavia summia rahaa, mutta minulla on mahdollisuus tehdä niitä asioita, joita rakastan, ja jotka koen omakseni. En ole viittä vaille nelikymppisenä kavunnut uraportailla korkealle, mutta olen luonut vähitellen itseni näköistä uraa, kulkenut vähitellen sellaista arkea kohti, jonka koen omakseni. Eikä se sulje pois sitä, ettenkö haluaisi edelleen kehittyä, kulkea eteenpäin kohti unelmiani ja tavoitteitani. Joskus se vain vie hieman enemmän aikaa.

Rohkeus ei tarkoita sitä ettei pelkäisi

On kestänyt todella kauan, että olen tässä pisteessä. Että voin katsoa taaksepäin ja todeta, että näin tämän on pitänyt mennä. Että tämä on ollut minut tieni, joka on kaikkien vastoinkäymisten ja haasteiden myötä vahvistanut sitä, minkä koen omaksi jutukseni. Kaikki se on näyttänyt minulle sen, mitä todella haluan. Ja se tie on tainnut olla hyvin erilainen kuin monella muulla.

En ehkä osaa ajatella itseäni rohkeana, sillä olen niin usein epäillyt tätä kaikkea, itseäni ennen kaikkea. Mutta olen opetellut ajattelemaan, ettei minun tieni ole vääränlainen, vaikka se onkin erilainen kuin monella muulla. Se on vain minun tieni, jota olen kulkenut, ja haluan kulkea tästä eteenkin päin.

Rohkeus ei tarkoita sitä, ettei pelkäisi. Rohkeus tarkoittaa sitä, että toimii pelosta huolimatta. Rohkeutta on se, että kulkee eteenpäin edes hieman, luottaa itseensä edes hieman. Rohkeutta on se, että uskaltaa päivä päivältä olla enemmän oma itsensä, luottaa omaan itseensä ja siihen tiehen, jota pitkin kulkee.

Ole siis rohkeasti oma itsesi, ole aito ja ainutlaatuinen! Kulje rohkeasti omaa tietäsi eteenpäin, sillä se on ainoa oikea tie juuri sinulle!

Kymmenen asiaa minusta.

Photo 21-11-2018, 9.30.20

Nyt kun blogini siirtyi tänne kotisivujeni alle, päätin aloittaa tämän blogin hieman kevyemmin. Tässä siis kymmenen faktaa minusta, olkaapa hyvä.

  1. Saan mustelmia todella helposti. Suurimmaksi osaksi en todellakaan tiedä, mistä kaikki mustelmani ovat tulleet. Törmäilen kyllä helposti huonekaluihin ja muihin, joten se ehkä selittää osan mustelmista. Nykyään jopa hierojani etsii ensimmäisenä kaikki mustelmani ja ihmettelee, kuinka niitä voikin olla niin paljon.
  2. Rakastan kahvia. En juo kahvia taukoamatta tai litratolkulla, mutta päivä ei ala kunnolla ennen aamukahvia, lapsetkin ovat oppineet, että äiti herää kunnolla vasta kahvimukillisen jälkeen. Toisen kahvimukillisen juon yleensä lounaan jälkeen, se on miltei yhtä tärkeä kuin aamunkin mukillinen.
  3. Olen toivottoman huono käsitöissä. Yläasteella opettaja teki puolet töistäni (ja sain silti todistukseen arvosanaksi 8:n) enkä sen jälkeen ole paljoa edes yrittänyt. Kaulahuiveja olen tehnyt, sillä aina oikein on tarpeeksi yksinkertaista, mutta siihen se sitten jääkin.
  4. Olen villasukkien suurkuluttaja. Meillä on vanha talo, jossa ei paljoa puhuta keskuslämmityksistä tai muista. Villasukat ovat siis kesää lukuunottamatta melkein aina jalassa, ja kummasti ne kuluvat puhki sekä kantapäästä että päkiän kohdalta.
  5. Pelkään perhosia. Perhoset ovat kyllä kauniita, mutta pelottavia tullessaan kohti…
  6. Harrastan maastopyöräilyä. Tämä on kesäisin yksi suurimmista mustelmien aiheuttajista, mutta onneksi sillä ei nykyään ole mitään väliä. Kesäisin on mukava polkea metsäteillä ja -poluilla, nyt talvella nastarenkaat ovat mahdollistaneet myös talvipyöräilyn.
  7. Opiskelen portugalia. Vuoden takainen lomareissu Azoreille ja Lissaboniin sytytti kipinän opiskella portugalia, joten olen nyt vuoden verran opiskellut sitä Sastamalan opistossa. Portugal ei ole kielenä helpoimmasta päästä, joten se myös haastaa mukavasti.
  8. Rakastan muistikirjoja. En pahemmin shoppaile jos ei ole pakko, mutta muistikirjat ovat heikkouteni; niitä voisin ostaa aina mieleisen löytäessäni. (Eikä tämä onneksi jää vain ostamiseen, vaan myös käytän niitä). Tämä on ollut myös lähipiirille helppo lahjaidea; muistikirja toimii aina!
  9. Puutarhan tai kasvien hoitaminen ei ole minun juttuni. Osan sisäkukista olen saanut pidettyä hengissä, mutta olen kyllä samalla myös onnistunut tappamaan jopa kaktuksen hoidossani. Talomme puutarha oli ostohetkellä huippukunnossa ja oli hienoa seurata uusien kukkien ilmestystä ja kasvua. Ensimmäisen kuukauden ajan jaksoin kitkeä rikkaruohoja, nyt puutarhamme on hieman villiintyneempi kuin silloin. Kesällä rikkaruohojen kitkemisen sijaan makaan mieluummin omenapuiden alla riippumatossa lukemassa tai kirjoittamassa…
  10. Epäjärjestys ei häiritse minua. Meillä ei ole sotkuista, mutta pieni (tai suurempi) epäjärjestys ei kyllä myöskään häiritse tippaakaan. Voin ihan helposti antaa tavaroiden lojua siinä missä ne ovat, ja samalla pystyn myös astumaan ihan helposti lattialla makaavan imurin yli. Meillä ei siis todellakaan tehdä perusteellista viikkosiivousta, vaan aika ajoin osaamme elää luovan kaaoksenkin keskellä (kuten nyt kun keittiöremontin vuoksi tavaroita ja laatikoita on siellä täällä jokaisen huoneen nurkassa.)

+1. Vaikka välillä elämä tuntuu potkivan päähän, niin olen oppinut kaiken sen keskellä, että onnellisuus on silti ennen kaikkea arjen pienissä asioissa. Se on ollut yksi tärkeimmistä oivalluksista tässä kuluneen vuoden ja sen haasteiden aikana.

Proudly powered by WordPress | Theme: Baskerville 2 by Anders Noren.

Up ↑