Olen 37-vuotias kirjailija, runoilija ja näytelmäkirjailija. Olen naimisissa ja minulla on kolme lasta. Harrastan kuvataiteita ja maastopyöräilyä. Vapaa-ajalla luen paljon, soitan ja laulan erinäisissä musiikkikokoonpanoissa, retkeilen perheen kanssa sekä remontoin talovanhustamme.
Nykypäivänä on tapana listata työkokemusta ja muuta historiaa, joten löytyy minulta sitäkin. Olen työskennellyt niin jäätelömyyjänä kuin kahvilatyöntekijänäkin, olen hoitanut myyntisihteerin töitä sekä ollut kuntosalin vastaanottovirkailijana ja työskennellyt myös koulupastorina. Suurimman loven työhistoriaani ovat tietenkin tehneet vuodet kotiäitinä, mutta niidenkään vuosien aikana en jäänyt paikoilleni makaamaan, vaan opiskelin lastenhoidon ohessa, olin mukana yhdistystoiminnassa sekä kirjoitin myös esikoisromaanini. Parhaimmillani olenkin kun minulla on tarpeeksi monta rautaa tulessa…
Ehkä juuri siksi en vain kirjoita, vaan haluan käyttää luovuuttani muillakin taiteenaloilla. Vaikka itselleni kirjoittaminen on aina ollut hyvin tärkeää, ja se on ollut omin tapa kanavoida omaa luovuuttani ja ilmaista itseäni, niin olen löytänyt elämääni myös kuvataiteet, tanssin ja teatterin, joiden parissa haluan kehittää itseäni ja taitojani eteenpäin.
Olen opiskellut Jyväskylän avoimen yliopiston Kirjoittamisen perus- ja aineopinnot, jotka ovatkin antaneet minulle hyvin paljon työkaluja omaan kirjoittamiseeni. Suurimmalta osin olen kuitenkin itseoppinut taiteilija, lähtenyt liikkeelle aivan alusta, opetellut yrityksen erehdyksen kautta monta asiaa, mutta oppinut samalla myös hyvin paljon luovuudesta ja itsestäni.
Kuitenkin olen loppujen lopuksi sitä mieltä, että koulutustakin tärkeämpää on oma työni kirjailijana ja taiteilijana. Voin opiskella erinäisiä teorioita loppuelämäni ajan, käydä kurssin toisensa jälkeen, mutta oma taiteellinen työni ja eletty elämäni ovat lopulta ne, joista voin ammentaa jotain taiteeseeni ja antaa sitä kautta jotain myös muille.