Joskus kannattaa tehdä jotain aivan muuta.

Tämän kevään kirjoittaminen on sujunut kuin unelma, mistä olen todella kiitollinen, sillä sitä edeltävät pari vuotta menivät aika hiljaiselolla. Silloin kirjoittamattomuus tuntui maailmanlopulta, mutta nyt osaan olla jo tuostakin ajanjaksosta kiitollinen, sillä se opetti paljon. Tästä aiheesta riittäisi kirjoitettavaa oman postauksensa verran, joten ehkä kirjoitan siitä vielä joskus enemmän.

Mutta vaikka kirjoittaminen on sujunut ja inspiraatiota on löytynyt, niin silti huomasin, että kirjoittaminen oli muuttumassa minulle taas pakoksi. Itse aiheuttaen. Pakko ei ole hyvä asia, mutta toisaalta oli kuitenkin hienoa huomata, että kirjoittajana en jää odottelemaan mahdollisen inspiraation tuloa, vaan olen yksinkertaisesti istunut alas ja kirjoittanut. Ehkä kuitenkin alitajuisesti pelkäsin kirjoittamisen tyrehtyvän jos en kirjoita maanisesti koko ajan. Onneksi myös huomasin sen.

Kesäkuu muodostui itselleni lomaksi ja tauoksi kirjoittamisesta miehen lomaillessa silloin myös. Aluksi olimme lastenleirillä (joka työllisti minua jo keväälläkin), mikä olikin täydellinen irtiotto arjesta, sekä myös kirjoittamisesta. Ei ehkä tarvitse sanoa, että teki hyvää.

Seuraavalla viikolla tekijäänsä odottivat rästissä olleet puutarhatyöt. Pensasaitaa piti leikata, nurmikkoa ajella ja kotona pestä pyykkiä ja pakata reissua varten. Kaiken arkisen aherruksen lomassa ajatukset kylläkin pyörivät kirjoittamisessa ja työn alla olevan kässärin parissa, mutta kirjoittamaan en istunut kertaakaan. En edes muistikirjan ääreen.

Matka Berliiniin olikin sitten täydellinen irtiotto arjesta ja kotiympyröistä, mutta samalla huomasin myös kaivavani muistikirjaani esiin tuon tuosta uusien ideoiden noustessa pintaan. Ehkä vasta siellä huomasin, kuinka tarpeeseen täydellinen kirjoitustauko ja ajatusten pitäminen muualla itselleni tulivat, sillä sitten kun aika ja rentoutuminen olivat tehneet tehtävänsä tarina kulki eteenpäin omaa polkuaan. Ja huomasin, että teksti oli muhinut alitajunnassani koko tämän ajan, vaikka tietokonetta en ollut avannut moneen viikkoon.

Pieni tauko ja ympäristön vaihdos, siinä oma reseptini kirjoittamisen ja luovuuden kasvattamiseen. Ja kuten otsikossakin lukee: Joskus kannattaa tehdä jotain aivan muuta.

Nyt olemme miehen työkomennuksen myötä koko perhe seuraavat kolme viikkoa Irlannissa ja käynnistelen vähitellen paluuta työpöydän ääreen lomailun jälkeen. Luultavasti tämä ympäristö antaa kummasti inspiraatiota istuutua tietokoneen ääreen päivän toisensa jälkeen.

Katsotaan miten käy.