Viisi päivää Berliinissä. Kaupungissa, jolle en ollut asettanut pahemmin mitään odotuksia. Ja ehkä juuri siksi se yllätti täysin.
Onnistuimme olemaan Berliinissä juuri helleaallon aikaan, joten saimme “nauttia” 35 asteen helteistä. Vettä ja muuta juomista kului paljon.
Ruoka oli kaupoissa huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Samoin ravintolassa syöminen.
Julkinen liikenne toimi erittäin hyvin. Suhasimme metroilla ja junilla kaupunginosasta toiseen, ja silti askeleita kertyi päivittäin 15 000-20 000 väliltä.
Jokainen kaupunginosa oli kuin oma maailmansa, joihin oli hienoa sukeltaa ja imeä itseensä niin paljon kuin mahdollista.
AirBnB:n kautta vuokrattu asuntomme oli katutasossa, mutta se kääntyi oikeastaan hyväksi seikaksi, vaikka alkuun sitä hieman kauhistelinkin. Aamuisin ja iltaisin istuin avoimen ikkunan ääressä kirjoittamassa ja vain nauttimassa kaupungin äänistä. Jostain syystä tuo kaupunkiympäristö ja sen mukanaan tuomat elämän äänet inspiroivat ja teksti kulki.
East Side Gallery oli juuri niin upea kuin odotinkin. Checkpoint Charlie suuri pettymys. Holokaustimuistomerkki kosketti ja siellä kivipaasien välissä kävellessäni tuli pohdittua sitä historiaa, josta ne kertoivat. Potsdamer Platzilta löytynyt pätkä muuria tuntui jostain syystä konkreettisemmalta kuin East Side Galleryn 1,3 km pitkä jäännös muurista. Välillä sitä mietti, millaista elämä on ollut, kun kaupunki ja koko maa on ollut jakautuneena kahtia.
Berliini oli kaupunki, jonne haluan vielä palata. Kirjoittamaan.