(Kuva täältä.)

Olen rehellinen: Tämä on ollut haaste itselleni. Miten löydän vielä uudestaan kirjoittajan itsestäni?

Työstän tällä hetkellä tulevan kirjani käsikirjoitusta kustannustoimittajan kanssa ja suurimmaksi haasteeksi olen kokenut sen, miten löydän itsestäni uudestaan sen kaunokirjallisen tekstin kirjoittajan, joka kuitenkin olen.

Aikoinaan kirjoitin paljon. Kirjoitin aina ja kaikkialla. Olin kirjoittaja ja oma kirjoittajuuteni oli vahva, koska se oli niin olennainen osa minua.

Kuluneet vuodet ovat kuitenkin pitäneet sisällään niin paljon kaikkea mahdollista, että oma kirjoittajuus kaunokirjallisen tekstin suhteen on jäänyt hieman taka-alalle, surullista kyllä (ja töiden puolesta tekstin kirjoittaminen on ainakin itselleni aivan eri asia). On ollut todella monia pettymyksiä, joiden jälkeen aloin epäillä itseäni ja kirjoittamistani. Kyseenalaistin kaiken. On ollut vanhoja taloja ja remontteja, on ollut kasvavia lapsia ja samalla pikkulapsiarkea nuorimman kanssa. Ja samalla myös täytyy tehdä töitä elääkseen, joten kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle, vaikkei koskaan unohtunutkaan kokonaan.

Löydänkö vielä kirjoittajan itsestäni?

Minulle ei siis ole ollut ongelmana muokata tekstiäni, tehdä muutoksia ehdotusten pohjalta tai ottaa vinkkejä vastaan. Itse asiassa olen kokenut kustannustoimittajan kanssa työskentelemisen erittäin antoisaksi. (Ja koen saavani tästä paljon myös omaan työhöni tekstien parisssa!) Ongelmana sen sijaan on ollut ajan kuluminen ja se, etten ole kirjoittanut mitään oikeasti pitkään aikaan. En ole enää oikeastaan ajatellut itseäni kirjoittajana, saati sitten kirjailijana.

Ongelmana on siis ollut löytää kirjoittaja itsestäni.

Tiedän siis mistä puhun.

Alkuun luin käsikirjoitustani miettien, miten saan siitä koskaan uudestaan kiinni. Saati sitten, miten mahdollisesti edes kirjoitan siihen mitään uutta. Ajatus pienestä hiomisesta tai pilkun viilaamisesta ei tuottanut ongelmaa, mutta uuden tekstin kirjoittaminen; pystyisinkö siihen enää?

En yksinkertaisesti kokenut itseäni enää kirjoittajaksi ja se oli aika pysäyttävä hetki.

Onneksi tiedän jo, että joskus kannattaa nukkua yön yli. Että kannattaa hengittää muutaman kerran syvään ja ainakin yrittää.

Tiesin, että on parempi vain tarttua kiinni edes johonkin kuin luovuttaa.

Kirjoittajuus on mahdollista löytää

Väliotsikon sisältö ei ehkä yllätä ketään, mutta se on joskus asia, jota pitää hieman muistuttaa. Niin kuin moni muukin asia elämässä, myös oma kirjoittajuus on mahdollista löytää uudestaan.

Tässä oman syvällekin menneen prosessin pohjalta muutamia vinkkejä oman kirjoittajuutensa kanssa kamppaileville:

• Muista miksi alun perin olet halunnut kirjoittaa.
• Yksinkertaisesti istu alas ja kirjoita.
• Unohda paineet täydellisestä tekstistä ja vain kirjoita mitä tahansa.
• Lähde liikkeelle pienin askelin. Sinun ei tarvitse hallita heti suurta kokonaisuutta. Usein nämä pienet asiat ovat niitä tärkeimpiä. Suuret linjat ehdit miettiä myöhemminkin.
• Anna itsellesi aikaa, jos mahdollista. Sukella työn alla olevaan tekstiin. Tartu kiinni pieniin vivahteisiin. Jatka niistä.
• Muista, että olet kirjoittaja, oli mikä oli. Sinun ei tarvitse todistella mitään kenellekään.
• Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, ja samoin löydät oman kirjoittajuutesi yksinkertaisesti vain kirjoittamalla.

Ei ehkä mitään tajunnanräjäyttäviä asioita, joita kukaan muu ei olisi jo keksinyt. Mutta joskus ne hyvinkin yksinkertaiset ja selkeät asiat ovat niitä, jotka unohtaa liian helposti. Kokemuksesta tiedän myös, että joskus sitä vain tarvitsee pienen muistutuksen päästäkseen taas eteenpäin.

Ja tähän loppuun ehkä se tärkein:

Oma kirjoittajuutesi löytyy sinusta itsestäsi. Jos kirjoitat, olet jo kirjoittaja. Usko itseesi.