Joskus oman tekstin kanssa on todella yksin, eikä ole aivan varma toimiiko se. Tai, mitä seuraavaksi?
Äidin ja parhaimman ystävän kommentit lämmittävät kyllä mieltä, mutta joskus voi olla tehdä hyvää kuulla täysin ulkopuolisen henkilön mielipide tekstistäsi, sillä mukana ei ole henkilökohtaista suhdetta eikä ennakko-oletuksia tai -ajatuksia.
Nautin todella paljon kirjoittamisen opettamisesta, mutta jostain syystä palautteen antaminen on se, mitä rakastan. Muiden kirjoittajien tekstien lukeminen, niiden analysoiminen ja rakentavan palautteen antaminen niistä, ne ovat se työni suola, johon en kyllästy koskaan.
En kirjoita palautetta liukuhihnatyönä, vaan paneudun jokaiseen tekstiin sataprosenttisesti. Olen opettanut pitkään luovaa kirjoittamista ja nautin opettamisen lisäksi todella paljon yksityiskohtaisen palautteen antamisesta kirjoittajilleni.
Annan siis aina tarkan ja harkitun palautteen tekstistä. Palautteessani keskityn kokonaiskuvaan ja kieliasuun, mutta myös niihin asioihin, joista haluat erityisesti saada palautetta. En tarjoa sinulle suoraan sapluunaa, jonka mukaan toimin, vaan olen kiinnostunut siitä, mikä vie sinua ja tekstiäsi parhaiten eteenpäin.
Jokaisen tekstin kohdalla keskityn vahvuuksiin, mutta annan myös kehitysehdotuksia ja vinkkejä, miten työstää tekstiä eteenpäin.
Oletko koskaan pohtinut, voisiko tekstistäsi olla johonkin?
Kaipaatko vinkkejä, miten työstää ideaasi eteenpäin?
Haluatko kriittistä, mutta rakentavaa palautetta tekstistäsi?
Tämä kysymys jäi askarruttamaan itseäni ja herätti paljon ajatuksia, joita jäin pyörittelemään.
Leikki ehkä piirtyy ajatuksissamme liian usein pikkuautoilla tai barbeilla leikkimiseen, mutta todellisuudessahan myös moni muu asia voi olla leikkiä. Tuossa lehden lyhyessä jutussa todetaan, että ”Leikin määritelmään sisältyy se, että se on hauskaa, vapaata ja itsessään merkityksellistä.”
Kuinka usein me aikuiset teemme asioita vain niiden itsensä vuoksi? (Eikä siksi, että se on järkevää.) Kuinka usein teemme jotain, mikä on hauskaa, vapaata ja itsessään merkityksellistä?
Kirjoittaminen leikkinä
Kirjailija Kati Rantala-Lehtola toteaa, että “Kirjoittamisessa tärkeää on leikki ja avoin mieli.”
Ehkä sitä voisi ajatella niin, että useammin antaisi vain mennä eikä miettisi lopputulosta. Että kirjoittaisi kirjoittamisen ilosta ja pitäisi mielen avoimena sille, mitä sieltä syntyykään paperille.
Tässä päästäänkin suoraan siihen, että kirjoittaminen voi parhaimmillaan olla leikkiä meille aikuisille. Kuuluisihan kirjoittamisen olla hauskaa, vapaata ja itsessään merkityksellistä. Kirjoittamisen ei tarvitse aina olla niin vakavaa, vaan sitä voi ajatella myös leikkinä. Leikkisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että homma heitetään ihan ranttaliksi tai ettei ottaisi kirjoittamista tosissaan.
Joskus sitä voi ajatella myös ihan sanoilla leikittelyllä. Että kirjoittaa jotain sellaista, missä ei välttämättä ole mitään järkeä. Antaa vain mennä ja kokeilee. Tämä on todella usein itse asiassa hyvin vaikeaa. Tuntuu, että meihin on iskostettu aivan liian syvälle ajatus siitä, että kaikessa tekemisessä pitää olla järkeä, pitää olla selkeä syy ja selkeä päämäärä.
Entä jos kirjoittaessa olisikin mukana se avoin mieli sanojen ja virkkeiden mahdollisuuksille? Että mielikuvitus saa lentää ties missä maailmoissa ilman turhia rajoitteita.
Kirjoittaminen on myös jotain muuta
Kirjoittaminen ja leikkiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirjoittaminen sujuisi kuin leikkiä vain, sillä onhan kirjoittaminen välillä (tai useamminkin) silkkaa työtä ja puurtamista. Flow-hetket ja sanojen soljuminen ovat upeita kokemuksia, mutta sitäkin useammin kirjoittajana rämpii syvässä suossa ja pimeissä metsissä pohtien mitä järkeä tässä kaikessa on.
Kirjailija Riina Mattilakin toteaa että ”Totuuden nimissä: kirjoittaminen on minulle paljon enemmän puurtamista kuin leikkimistä, tai edes nautinnollista tekemistä.”
Kirjoittaminen on leikin ohessa myös silkkaa työtä. Se on puurtamista ja joskus tuntuu jopa pieneltä kärsimykseltä, mutta kunpa sitä osaisi aina pitää mukanaan ajatuksen siitä, että kaikesta huolimatta tärkeintä kirjoittamisessa on leikki ja avoin mieli. Että vaikka juuri nyt seison tässä suon silmäkkeessä ja ehkä pian uppoan, niin voisiko tämän kaiken keskeltä löytää sen pienen pilkahduksen siitä, miksi tätä kaikkea kuitenkin teen päivästä toiseen?
Ehkä kirjoittajana pitäisi muuttaa omaa ajattelutapaansa kirjoittamiseen. Että kirjoittamisessa voisi aina pysyä mukana sen leikinomaisuus, kaikesta huolimatta.
Leikkiminen elämänasenteena
Jossain vaiheessa elämää meistä aikuisista tulee aivan liian aikuisia. Katsomme maailmaa viisaan ja vakavasti otettavan aikuisen silmin, vaikka aikuisena oleminen ei tarkoita sitä, etteikö elämä voisi olla jotain muutakin kuin vain järkevää tekemistä ja päämäärätietoista toimimista.
Tittamari Marttinen on todennut, että ”Leikkiminen on elämänasenne ja tapa katsella maailmaa. Ajatus leikillisyydestä on mukana kaikessa kirjoittamisessani niin kielen kuin ajatustenkin tasolla.”
Jos lapsi siivoaa paremmin ja helpommin leikin kautta, niin miksi se ei toimisi myös meillä aikuisilla? Entä jos käsin tiskaaminen voisikin olla tutkimusmatka henkilöhahmoni syövereihin? Entä jos tänään kokeilisinkin kirjoittaa täysin epämääräisiä sanajärjestyksiä käyttäen? Entä jos tänään kirjoitain vain s-kirjaimella alkavia sanoja virkkeisiini?
Ei ehkä mitään järkeä, mutta hauskaa kylläkin!
Tämä on se, johon kannustan sinua tarttumaan. Että leikkimielisyydestä ja leikkimisestä voisi tulla elämänasenne, muuttaahan se samalla myös tapaamme katsoa ja kokea maailmaa ylipäätään.
Jos kaipaat uusia ideoita ja inspiraatiota omaan kirjoittamiseesi Kipinää luovaan kirjoittamiseen -verkkokurssini antaa sinulle uusia ideoita, mutta myös johdattaa sinua katsomaan omaa arkeasi ja elämääsi uusin silmin myös kirjoittamisen näkökulmasta.
Puolisoni (ja koko muu perheeni) rakastaa Legoilla rakentamista.
Itse en niinkään.
Sain itse asiassa muutama vuosi sitten joululahjaksi Legoista rakennettavan kirjoituskoneen, jota sitten rakensin joulun välipäivät enkä nauttinut siitä tippaakaan.
Tykkään kyllä istua 3,5-vuotiaani kanssa lattialla ja rakentaa, mitä mieleen juolahtaa, omaa luovuuttani käyttäen. Mutta yksityiskohtaisen tarkat ohjeet vievät itseltäni kaiken hauskuuden. (Me ihmiset olemme niin erilaisia!)
Kirjoittamisessa ei ole tarkkaa ohjekirjaa
Olisihan se helppoa, jos kirjoittamista voisi opettaa niin kuin legoja rakennetaan. Että kun etenet tarkkojen ohjeiden mukaan, on sinulla puolen vuoden päästä kirjoitettuna menestysromaani jos toinenkin.
Kaavat toimivat hyvin matematiikassa, sillä se pohjautuu logiikkaan. Kirjoittamisessa on kuitenkin kyse jostain aivan muusta kuin logiikasta tai valmiiksi kehitetyistä kaavoista. Voit perustaa tekstisi erilaisille juonimalleille, mutta silti mukana on paljon muutakin.
Koska kirjoittamisessa kyse on mielikuvituksesta, luovuudesta ja omasta äänestäsi.
Kyse on siitä, että sinä olet ainutlaatuinen myös kirjoittajana. Sinulla on oma tyylisi, oma äänesi, oma tapasi tarkastella maailmaa.
Nämä ovat kyllä asioita, joita voi kehittää. Ne ovat asioita, joissa voit tulla paremmaksi. Voit hioa omaa tyyliäsi, omaa ääntäsi kirjoittajana ja opetella myös tarkastelemaan maailmaa uudella tavalla.
Mutta täydellistä ohjekirjaa siihen ei ole olemassa, sillä kyse on sinusta yksilönä.
Kirjoittamisen yksilöohjaus
Onko kirjoittamisen yksilöohjaus sitten suora väylä kustannussopimukseen? Se olisi aika upea myyntivaltti, mutta sellaisiin lupauksiin kukaan ei todellisuudessa pysty.
Suurten ja katteettomien lupausten sijaan kirjoittamisen opettajana voin antaa sinulle vinkkejä ja niin kutsuttuja työkaluja, joilla työstät tekstiäsi uuteen suuntaan
Siksi kirjoittamisen yksilöohjauksessa keskityn aina kirjoittajaan yksilönä. Minulla ei ole antaa suoraa kaavaa tai pakettia koska jokainen kirjoittaja on erilainen ja myös tarpeet tekstin suhteet ovat erilaisia.
Alun Lego-viittaukseen palatakseni yksilöohjauksessa sinä kerrot toivomasi lopputuloksen ja asiat, joihin kaipaat erityisesti tukea ja tämän pohjalta minä taas koostan sinulle paketin, joka tukee kirjoittamistasi ja tekstisi työstämistä parhaimmalla tavalla.
Kirjoittamisen yksilöohjaus keinona kehittyä kirjoittajana
Onko sinulla tämän jälkeen valmis teksti lähetettävissä eteenpäin?
Se on sinusta itsestäsi kiinni!
Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Kirjoittamisessa kehittyminen tapahtuu vain kirjoittamalla. Joten tekstin valmiiksi työstäminen tapahtuu vain kirjoittamalla.
Kirjoittamisen yksilöohjaus on kuin personal trainerin palkkaaminen oman juoksutekniikan kehittämiseksi. PT ei voi juosta maratonia puolestasi, mutta voi kuitenkin antaa sinulle vinkkejä, miten sinä voit juoksijana saavuttaa tavoitteesi.
Sinun tehtäväsi on kirjoittaa ja katsoa mihin se yksilöohjauksen avulla sinut vie.
Ota yhteyttä ja kysy lisää kirjoittamisen yksilöohjauksesta ja lähdetään rakentamaan sinun tarpeidesi mukaista kokonaisuutta, jonka avulla hiot keskeneräisen tekstisi valmiiksi kokonaisuudeksi.
Kirjoita myös kesällä (sillä tarinoita löytyy kaikkialta!)
Olen katsonut puolisoni kanssa Yle Areenasta Maailman kauneimmat junareitit -sarjaa jo pidemmän aikaa, aina yhden jakson silloin tällöin. Sarjassa tutustutaan erilaisiin junareitteihin ympäri maailmaa ja kerrotaan myös historiaa reitin varrelta jne.
Itselleni yksi kiinnostavimmista asioista ovat upeiden maisemien lisäksi kuitenkin ihmiset junassa ja reitin varrella.
Mieti, kuinka herkullinen tilaisuus junamatka on myös kirjoittajana! Ei vain maisemien suhteen, vaan kaikki ne ihmiset, joita junassa matkustaa.
En tiedä, olenko ainoa, jonka mielipuuhaa junassa tai bussissa on tarkkailla muita ihmisiä ja keksiä tarinoita heidän ympärilleen…
Tarinoita löytyy kaikkialta
Suomen kesä on lyhyt ja siitä haluaa ottaa kaiken ilon irti. Kaiken sen keskellä säännöllinen luova kirjoittaminen kuitenkin saattaa unohtua.
Entä jos kirjoittaminen olisikin huoleton osa arkea ja elämää myös kesällä?
Kirjoittamisen ei tarvitse tarkoittaa tuntikaupalla tietokoneen äärellä sisätiloissa istumista ja puurtamista, sillä sitä ehtii tehdä kyllä syksyllä ja talvellakin ihan riittävästi.
Sinun ei tarvitse kirjoittaa kesän aikana kymmenen kohdan juonirakennetta, ei rakentaa tarinallesi runkoa tai tehdä henkilöhahmojen syväanalyysia. Joskus riittää, että käytät oman junamatkasi tai kauppareissun ideoimiseen ja tarinoiden löytämiseen.
Entä jos voisit saada kerran viikossa kirjoitustehtävän, joka yksinkertaisesti inspiroi ja motivoi sinua kirjoittamaan?
Lähde mukaan luovan kirjoittamisen kesähaasteeseen
Sinulla on nyt mahdollisuus lähteä mukaan 2.6.2025 alkavaan Kirjoittamisen kesähaasteeseen, joka mahdollistaa sen, että kirjoitat koko kesän juuri sen verran kuin sinusta tuntuu hyvältä.
Kesähaasteessa saat joka maanantai kirjoitustehtävän sekä aiheeseen liittyviä vinkkejä, joita hyödyntää niin yleiseen kirjoittamiseen kuin jo työn alla olevan tekstisi eteenpäin työstämiseen.
Itse olen aika innoissani tulevasta kesähaasteesta ja niistä kirjoittajista, jotka ovat jo ilmoittautuneet kurssille. (Uskon, että tulemme saamaan hedelmällisiä keskusteluita aikaan sekä kirjoitetuista teksteistä, että kirjoittamisesta ylipäätään!)
Sinun on mahdollista päästä mukaan kesähaasteeseen nyt hintaan 22,90€ (sis. alv. 25,5%). Hintaa yhdelle viikolle tulee alle 2 €, mikä ei pahemmin kuormita kukkaroa, vaan voit rauhassa panostaa myös lomailuun ja jäätelön syömiseen!
Syksyn saapuessa ei tarvitse aloittaa tyhjästä pitkän tauon jälkeen, vaan voit jatkaa siitä, mitä kesän aikana on lähtenyt jo syntymään!
Olen miettinyt kuluneen vuoden aikana paljon sitä, miksi teen sitä, mitä teen. Ei sillä, että arjessani (tai ylipäätään elämässäni) nyt istuisin ajattelemassa itseäni, mutta joskus omaa työtään ja tekemisiään on hyvä pohtia ihan yleisestikin, mutta myös yrittäjänä.
Aikaisemmin tein paljon enemmän kaikkea mahdollista ja palveluistani löytyi huomattavasti enemmän valittavaa. Joskus kuitenkin pitää pysähtyä pohtimaan, mitä ihan oikeasti haluan tehdä, mihin keskittyä ja mihin panostaa. Se yleensä myös näkyy kaikessa tekemisen taustalla.
Aina ei ole kyse rahasta
En halua ajatella kaikkea rahan kautta (vaikka ehkä yrittäjänä pitäisikin), joten en tee mitään tästä rahan vuoksi, vaikka jostainhan minunkin on elantoni saatava. Tämä näkyy esimerkiksi verkkokursseissani, joiden hinnat haluan pitää tarpeeksi alhaisina. En siksi, ettenkö arvostaisi omaa ammattitaitoani, vaan jotta useammalla olisi mahdollisuus osallistua kursseille ja kehittyä kirjoittajana.
Ideoin tasaisin väliajoin ilmaisia kirjoitushaasteita. Instagramissa annan vinkkejä luovuuteen ja kirjoittamiseen, koska muiden inspiroiminen nyt vain on antoisaa. Samoin kirjoittamiseen keskittyvä viikkokirjeenikin on enemmän vinkkejä ja kirjoitusharjoituksia kuin markkinointia ja myyntiä.
En ole hyvä esimerkki rahaa tahkovasta yrittäjästä, sillä en yksinkertaisesti halua ajatella kaikkea rahan kautta.
Intohimona muiden auttaminen
Intohimonani on auttaa muita ihmisiä ja rakastan kirjoittamista. Ja tietenkin näiden kahden yhdistelmä on yksi lempiasioistani, eli muiden kirjoittajien ja kirjoittamisesta kiinnostuneiden kannustaminen ja rohkaiseminen eteenpäin. Luovuus on ikuinen tutkimusmatkojeni kohde kaikissa eri muodoissaan.
Haluan, että tämä näkyy vahvasti kaikessa, mitä teen. Kohtaan yksilön ja keskityn hänen tekstiinsä tai haasteisiinsa. En anna patenttiratkaisuja, koska sellaisia ei ole olemassakaan, sillä me ihmiset emme ole massaa, vaan yksilöitä ja persoonia, myös kirjoittajina.
Mutta palatakseni alun kysymykseen, niin teen työtäni, koska taustalla eteenpäin vie vahva sisäinen motivaatio ja intohimo kirjoittamista, luovuutta ja muiden ihmisten rohkaisemista ja inspiroimista kohtaan.
Tee sitä, mitä rakastat
Ehkä se on sama juttu kuin omassa kirjoittamisessakin. Suomessa harva kirjailija rikastuu kirjoittamisellaan, tai taiteilija tauluillaan. Eikä kovin moni kirjailija tai kuvataiteilija työtään rahan vuoksi edes tee.
Kirjoitan kirjoja, koska rakastan kirjoittamista. Kustannussopimuksen saaminen ei ole helppoa, mutta intohimo ajaa eteenpäin kerta toisensa jälkeen, vaikka joskus tekisi mieli luovuttaa. Maalaan omia juttujani (sillä en kyllä tituleeraa itseäni kuvataiteilijaksi mistään kuvakulmasta) vain koska nautin siitä. Ja se itse asiassa tekee siitä kaikesta mielekästä ja antoisaa.
Tietenkin työ on aina myös työtä, mutta tietyssä mielessä haluan myös yrittäjänä pitää aina tuon kaiken mukanani. Että teen sitä, mitä rakastan ja nautin siitä, mitä teen.
Kirjoittamisen ei tarvitse olla vaikeaa. Ei edes kirjoittamisen aloittaminen ei ole hankalaa.
Kirjoittaminen on itse asiassa hyvin yksinkertaista ja helppoa, myös ne asiat, jotka miellämme joskus todella haastaviksi.
Kirjoittamisen aloittaminen on yllättävän yleinen haaste monelle, on ollut itsellenikin, siksi siitä on myös tärkeää puhua ja kirjoittaa.
Askel kerrallaan
On kyse sitten kirjoitusprosessista itsestään, työn alla olevasta tekstistä tai ylipäätään kirjoittamisen aloittamisesta, sen ei tarvitse olla hankalaa.
Asiaa voi tarkastella aivan eri näkökulmasta ja otankin tähän esimerkiksi juoksun aloittamisen.
Juoksu on ollut itselleni läheinen laji, mutta en ole todellakaan ollut synnynnäinen juoksija. Halu juosta kuitenkin löytyi. En todellakaan lähtenyt juoksemaan suoraan maratonia, vaan ensimmäiset lenkit juoksin lampputolppien väliä, sitten useamman lenkin jälkeen lähdin juoksemaan vähitellen minuutin kerrallaan, lisäten niitä vähitellen. Lopulta siirryin kilometreihin, joita lisäsin hyvinkin maltillisesti. Askel kerrallaan. Ja mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän aloin kiinnittää moniin asioihin huomiota ja lähdin kehittämään harjoitteluani, tekniikkaani ja niin edespäin.
Sama se on kirjoittamisen suhteen. Älä istu alas ajatuksella, että nyt kirjoitan romaanin, joka julkaistaan. En minäkään lähtenyt suoraan tavoittelemaan maratonmittaa. Ota tavoitteeksi löytää idea. Sitten löydä henkilöhahmoja. Hahmottele juonta pääpiirteittäin. Kirjoita ylös yksittäisiä virkkeitä, joita nousee ajatuksiisi, ja lopulta, ota kiinni näistä ja lähde kirjoittamaan tekstiä eteenpäin, virke kerrallaan.
Kirjoittamisen aloittaminen
Kun aloitat kirjoittamisen tärkeintä on halu kirjoittaa. Sinun ei tarvitse olla huippulahjakas tai viittä vaille täydellinen kirjoittaja (kukaan meistä ei ole!), sillä kirjoittamaan oppii aina ja kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Kehityt kirjoittajana vain jos kirjoitat.
Et tarvitse superideaa, tarvitset yksinkertaisesti idean.
Et tarvitse uskomattomia juonenkäänteitä, tarvitset idean juonesta.
Et tarvitse viimeisen päälle hiottua tyyliä kirjoittaa, tarvitset vain halun kirjoittaa.
Tärkeintä on yksinkertaisesti, että haluat kirjoittaa ja myös kirjoitat.
Onko se niin yksinkertaista?
Periaatteessa on! (Usko tai älä!)
Miksi olen tätä mieltä? Koska liian usein kirjoittamisesta tehdään jotenkin vain tietyn ryhmän juttu. Luodaan mystifioitu mielikuva kirjailijasta, jollaiseksi pääsee harvat ja valitut. Luodaan mielikuva, että kirjoittaminen ei todellakaan ole kaikille, eikä kaikista ole siihen. Eikä se ole totta!
Olen kyllä itsekin kamppallut oman kirjoittamiseni suhteen. Olen epäillyt itseäni ja kirjoittamistani ja olen myös ollut valmis luovuttamaan. Mutta jostain kuitenkin heräsi halu näyttää ennen kaikkea itselleni, että minusta on siihen ja löytää se kultainen keskitie kaiken suhteen. Sen jälkeen olen kirjoittanut ja antanut itselleni mahdollisuuden siihen. Ja tämän haluaisin myös muiden löytävän!
Näistä asioista muiden lisäksi puhun uudella Kipinää kirjoittamiseen -verkkokurssillani. Tuo kurssi on syntynyt halusta auttaa muita eteenpäin kirjoittajina ja löytämään sisimmästään uudestaan palon kirjoittamiseen.
Verkkokurssi on nyt ostettavissa pilottilanseeraushintaan 39,90 € (sis. alv 25,5%). Kurssilta saat työkaluja ja vinkkejä omaan kirjoittamiseesi ja pientä kipinää jatkaa taas kirjoittajana eteenpäin.
Luovuus lähtee levosta käsin. Siinä se on, väitteeni yksinkertaisuudessaan.
Joitakin ihmisiä kiire inspiroi ja on hetkiä, jolloin itsekin saan itsestäni paljon irti kiireen alla, mutta jos koko ajan kiitää kamalaa vauhtia eteenpäin, jää näkemättä ja huomaamatta paljon.
Me ihmiset olemme erilaisia ja toisille kiire antaa uutta potkua, mutta itse en kuulu näihin, en varsinkaan kun kyse on luovuudesta.
Levosta käsin
Jos tiivistäisin ajatukseni hyvin kompaktiin muotoon, niin ajattelen, että luovuus tarvitsee aikaa, rauhaa ja lepoa, jotta se pääsee kukoistamaan täyteen loistoonsa, tai edes hieman kirkkaammin kuin juuri nyt.
Oma matkani luovuuden saralla on ollut pitkä ja välillä kivikkoinenkin. Uupumus aiheutti luovuuteni katoamisen, se on oikeastaan aika lailla itsestään selvää. Kun poltti kynttilää kuuluisasti molemmista päistä ja teki aivan liikaa ja annoin aivan liikaa kaikille ja kaikelle, kehoni ja mieleni väsyivät totaalisesti. Ja jos paukut putoavat nollaan tai sen alapuolelle, ei ole mitään mistä ammentaa.
Luovuus tarvitsee aikaa
Jos kalenteri ja päivät ovat täynnä eikä ole paljoakaan aikaa hengähtää, on vaikeaa myös luoda uutta. Jos arki on suorittamista ja selviytymistä aamusta iltaan, on vaikeaa olla luova, sillä luovuudelle ei jää paljoakaan tilaa. Tästä puhun paljon myös kirjoittamisen verkkokurssillani, sillä kuten luovuudessa ylipäätään, niin myös kirjoittaessa ajan sille ottaminen on tärkeää, hyvin tärkeää.
Jos haluat olla luovempi ja antaa sille mahdollisuuden kasvaa, se tarvitsee myös aikaa, ei kiirettä ja suorittamista ja selviytymistä. Jokaisella meillä on vuorokaudessa samat 24 tuntia käytettävissämme ja yksinkertainen vinkkini on, että pysähdyt pohtimaan, miten aikaasi käytät ja miten sitä todellisuudessa haluat käyttää.
Luovuus tarvitsee rauhaa
On ihmisiä, joita ympäristön tapahtumat ja hälinä ja muut inspiroivat, mutta itse en ainakaan kuulu tähän joukkoon. Ehkä ne joskus saavat inspiroitumaan työskentelemään, mutta luovuuttani ne eivät kyllä kasvata.
Luovuus tarvitsee rauhaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö arjessa saisi tapahtua mitään tai että elämän pitäisi olla tappavan tylsää, ei todellakaan. Vinkkini on kuitenkin se, että joskus kannattaa ottaa hetkiä tai ajanjaksoja jolloin poistaa hetkeksi aikaa häiriötekijöitä ympäriltään. Pienen tahtoikäisen äitinä tiedän, ettei se ole aina helppoa (enkä nyt siis ajattele lastani häiriötekijänäkään…), mutta pääsääntöisesti se on kuitenkin toteutettavissa tavalla tai toisella.
Nautin tekemisestä, nautin siitä, että työn alla on monta projektia, nautin siitä, että elämässä tapahtuu. Mutta vastapainoisesti tarvitsen kuitenkin myös rauhallisia aikoja, jotta akkuni latautuvat. Ja myös luovuuteni tarvitsee rauhaa, jotta on jotain mistä ammentaa. Joskus on välttämätöntä poistaa ulkoisia häiriötekijöitä ja hälinää ympäriltään ja antaa itselleen hetken rauha. Kokemuksesta voin sanoa, että se tekee ihmeitä luovuudelle.
Luovuus levosta käsin
Lepääminen ei aina tarkoita sohvalla makaamista, vaikka sillekin on oma aikansa ja paikkansa. Tarvitsemme kropallemme ihan fyysistäkin lepoa, mutta aivan yhtä paljon tarvitsemme lepoa myös henkisesti. Jos paahdamme tukka putkella aamusta iltaan, kumpikaan ei lepää koskaan ja se näkyy ja tuntuu. Lepo tarkoittaa siis ennen kaikkea sitä, että annamme itsellemme aikaa myös vain olla, rauhoitamme arkeamme jos mahdollista ja ennen kaikkea, että voisimme poistaa pakon ja mun täytyy -ajattelun elämästämme.
Luovuus herää usein juuri silloin, kun ei ole pakko, silloin kun takaraivossa ei nakuta ajatus siitä, että täytyy, pitää, on pakko. Luovuudessa lepo on siis myös vapautta.
Luovuudessa on kyse siitä, mitä löydät sisimmästäsi ja mitä näet ympärilläsi. Ja kumpaankin näihin tarvitset aikaa, rauhaa ja lepoa, sillä kiireen keskellä sinulla ei ole aikaa kumpaankaan.
Tuntuuko, että tarvitset uutta kipinää kirjoittamiseesi?
Kirjoittaminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista, mutta joskus haasteiden edessä tuntuu, ettei mistään tule mitään. Mitä enemmän asioita pyörittelee yksin, sitä varmemmin niiden kanssa myös on jumissa.
Aivan jokainen kirjoittaja kohtaa esteitä matkallaan, et ole asian kanssa yksin!
Eikä kyse ole aina edes suurista ongelmista. Joskus sitä yksinkertaisesti kaipaa uusia näkökulmia tuttuun asiaan. Oletko koskaan ajatellut, että jokainen kirjoittaja tarvitsee välillä pientä kipinää kirjoittamiseen?
Kipinää kirjoittamiseen -verkkokurssi antaa sinulle kirjoittajana työkaluja päästä eteenpäin ja selättää mahdolliset haasteet.
Verkkokurssi on rakennettu selkeään ja kompaktiin muotoon. Kurssi rakentuu kuuden eri aiheen ympärille, joista jokaisesta löydät sekä teoriaa että käytännön vinkkejä sekä kirjoitusharjoituksia. Teoriaosuudet ovat tiiviitä ja kirjoitusharjoitukset sellaisia, että saat ideoita, miten hyödyntää niitä myös omassa kirjoittamisessasi.
Kun tulet mukaan, kurssilla mm.
pohdit omaa kirjoittajuuttasi
löydät uusia ideoita ja inspiraatiota
saat vinkkejä, jotka auttavat sinua kirjoittamisessa eteenpäin
saat uusia tapoja tarkastella maailmaa ympärilläsi.
Verkkokurssi toimii hyvin oman arjen keskellä ja ottaa aikaa juuri sen verran kuin juuri nyt olet valmis sille antamaan.
Kurssi on myynnissä pilottilanseeraushintaan 39,90 € (sis. alv. 25,5%). Tämä hinta on voimassa 1.5.2025 asti. Tämän jälkeen hinta tulee nousemaan, joten sinulla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus saada pienellä investoinnilla kipinää omaan kirjoittamiseesi.
Lue lisää täältä ja löydä uutta kipinää omaan kirjoittamiseesi!
Inspiraatio on asia, josta puhutaan paljon. Välillä tuntuu, että hieman liikaakin. Kirjoittaessa inspiraatio on kyllä tärkeä osa prosessia, tai ainakin se tekee kirjoittamisesta paljon mielekkäämpää. Mutta rehellisesti, kirjoittaminen on myös silkkaa työtä. Sitä, että istuu alas ja alkaa kirjoittaa, tuntuu miltä tuntuu.
Mutta tietenkin, inspiraatio on tärkeää monessa asiassa elämässä, niin myös kirjoittamisessakin. En yritä väittää mitään muuta. Ja joskus tuntuu, että inspiraatiota ei löydy sitten mistään eikä kirjoittamisesta tule yhtään mitään.
Tyhjästä on paha nyhjäistä
Tyhjästä on paha nyhjäistä, se on totta. Pitää olla jotain, mistä ammentaa.
Joskus inspiraatio löytyy kun vain istuu alas ja alkaa kirjoittaa, mutta kovinkaan usein inspiraatio ei iske voimalla päälle tyhjää paperia tuijottaen, päinvastoin, se juoksee karkuun ja kovaa.
Jos mietit omaa päivätyötäsi tai arkeasi kotona, et kovinkaan usein istu paikallasi odottamassa löytyykö inspiraatiota juuri siihen työtehtävään, mitä olet tekemässä. On tietenkin töitä, missä näinkin on, mutta rehellisesti, pääsääntöisesti me menemme töihin ja teemme töitä, löytyy siihen inspiraatiota juuri sillä hetkellä tai ei.
Joskus inspiraatiota pitää siis hieman etsiä. Sitä pitää hieman houkutella esiin. Joskus inspiraation eteen pitää siis tehdä hieman töitä.
Etsi siis inspiraatiollesi lähde.
Mistä inspiraatio kirjoittamiseen?
Loppujen lopuksi kyse ei ole mitenkään erityisen vaikeasta tai haastavasta asiasta, vaikka liian usein inspiraatiosta maalataan kuva jotenkin mystisenä ja sattumanvaraisena asiana, joka joko saadaan tai ei saada ja usein tietenkin vielä kuin salama kirkkaalta taivaalta, samalla kun vain itse istumme ja odotamme
Suurimmaksi osaksi kyse on usein aivan pienistä asioista, jotka ovat aivan nenämme edessä. Kyse on asioista, jotka ovat aivan siinä edessämme, meidän tulee vain opetella katsomaan asioita taas kerran uudella tavalla.
Tässä muutama vinkki inspiraation löytämiseen:
Katso ympärillesi. Mitä näet? Pöydälle jäänyt tyhjä kahvikuppi: keneltä se on jäänyt ja miksi?
Vaihda ympäristöä. Joskus pieni maisemanvaihdos auttaa. Istu metsässä. Mene kirjastoon. Työskentele kahvilassa. Sillä, että lähtee pois tutuista ympyröistä on yllättävän suuri vaikutus.
Lue jo työn alla olevaa tekstiäsi. Tartu kiinni kohtaan, joka toimii ja josta pidät. Anna oman tekstisi inspiroida eteenpäin.
Jos taas olet uuden tekstin aloittamisen äärellä, luonnostele erilaisia ideoita paperille. Älä suodata mitä kirjoitat, vaan anna kaiken mahdollisen tulla paperille. Kaikkien näiden ideoiden seasta saatat löytää yhden tai kaksi helmeä ja muitakin ideoita voi vielä jatkojalostaa eteenpäin.
Älä pyri täydellisyyteen! Tämä on vinkeistä tärkein. Kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Anna paperille tulla sellaista tekstiä kuin tulee, sitä voit muokata jälkikäteen. Älä ajattele tekstiä julkaistavana kirjana, vaan tekstinä, josta tulet vielä muokkaamaan julkaistavan kirjan.
Jos kaipaat kuitenkin hieman enemmän vinkkejä tai ohjausta omaan kirjoittamiseesi, saa minulta myös yksilöohjausta kirjoittamiseen, jossa yhtenä osa-alueena on usein myös inspiraatio ja sen löytäminen.
Arki ja elämä ovat, no, arkea ja elämää. On kiirettä, on haasteita ja merkityksellinen arki tuntuu olevan joskus vain todella kaukainen haave kaiken muun kiinnittäessä huomion. Ja sehän nyt on myös aivan normaalia, elämä ja arki ovat ja tapahtuvat ja usein sitä vain menee eteenpäin niiden mukana sitä sen kummemmin ajattelematta.
Mutta sitten, kuitenkin.
Liian täyttä elämää
Elämä on aika lailla täynnä kaikkea mahdollista ja välillä tuntuu, että sitä vain kulkee aamusta iltaan automaattipilotti päällä, mikä ihan rehellisesti tarkoittaa sitä, että moni merkityksellinen asia saattaa jäädä huomaamatta, koska…no, niin, koska ei enää edes muista pysähtyä katsomaan kaikkea ympärillään.
Perheemme kuopus täytti juuri 3 vuotta ja elämä hänen kanssaan on ollut hektistä, niin kuin pikkulapsiarki yleensä. Olen siinä ohessa ollut myös kodin ulkopuolella palkkatöissä ja siinähän se arki menikin, aamusta iltaan automaattipilotti päällä.
En tiedä onko muita, mutta jossain vaiheessa se alkoi hieman kyllästyttää. Että elämä on suorittamista ja selviytymistä. Että aina on kiire. Ettei koskaan oikein ehdi mitään. Että aina on huono omatunto jostain ja tuntuu, ettei siltikään riitä yhtään mihinkään.
Joskus pitää pysähtyä
Tämä vuosi on ollut melkoinen sekoitus kaikkea mahdollista. Tammikuussa murtui kylkiluu. Keväällä kuopus istahti polven päälle, niin että juoksuharrastus jäi tauolle. Kun polvi oli paremmassa kunnossa kolhin samaa polvea mökin remonttipuuhissa sorkkaraudalla. Ja tein sen reilun tunnin sisään kolme kertaa (ei yksi eikä edes kaksi kertaa riittänyt, että olisin ollut varovaisempi…). Kesä meni romaanikässäriä työstäessä, alkusyksystä kolmas lapsista muutti opiskeluiden myötä toiselle paikkakunnalle ja kaiken kruunasi syyskuun puolivälissä työtapaturma, jossa etusormeni otti vähän enemmänkin osumaa ja olin sairauslomalla kuukauden, eikä sormi vieläkään ihan normaali tai kivuton ole.
Mutta ainakin pysähdyin. Jos en muuten, niin nähtävästi tapoja pysäytyksille kyllä löytyy.
Yhtäkkiä ei ollutkaan kiire. Arki muuttui täysin. Tahti hidastui, oli taas enemmän aikaa. Aloin katsoa elämääni ja arkeani uudella tavalla. Ja löysin itsestäni taas niitä puolia, jotka olin unohtanut kaiken kiireen keskellä.
Merkityksellinen arki
Kun turha kiire katoaa alkavat ajatukset arjesta olla erilaiset. Arki alkaa taas olla täynnä merkityksellisiä asioita, kun ehdin näkemään kaiken selkeämmin.
Hidastaminen on heijastunut myös luovuuteen, sillä kun turha kiire on poistunut, luovuuteni on alkanut taas nousta eri tavalla esiin ja olen alkanut löytämään sen rikkauden elämääni aivan uudella tavalla.
Tervetuloa merkityksellinen arki! Tämä on ollut ohjenuorani viimeisen kuukauden ajan, kun olen päättänyt lähteä muuttamaan pessimistisen ajatuskulkuni toiseen suntaan.
Luovuudesta ja arjen pienistä merkittävistä asioista kirjoitan myös viikkokirjeessäni, jota alan vihdoin ja viimein kirjoittaa. Arjen ajatusten lisäksi kirjoitan myös luovuudesta ja toiveenani on, että nuo ajatukset saisivat olla inspiraationa myös muille!
